keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Yksinoloharjoitus

Tässä piti olla video meidän tämän iltaisesta yksinoloharjoituksesta. Ilmeisesti videorintamalla on vähän vastustusta, koska Kaikki elämäni koirat- blogin Annamarillakaan ei ole mennyt kaikki ihan putkeen. ;) Meillä oli ongelmana jälleen kerran liian iso video. Ehkäpä saatte joku kerta videoita, kun emäntä jaksaa editoida niitä. Video ei olisi ollut mikään uusi YouTube-hitti, mutta siinä olisitte nähneet miten meillä harjoitellaan yksinoloa. Laitan aina jonkun kameraviritelmän tallentamaan harjoituksia, että tietää kuinka pentu käyttäytyy. Tämän kertaisesta videosta näkyi, että piippipallo oli niin ihana, ettei emännän poissaolon aikana tullut inahdustakaan perään. :) Edes puruluita ei ehditty tutkia, koska piti leikkiä vinkupallolla joita ei ole yleensä noin vain saatavilla.

Eli harjoitus sitten kirjoitettuna:

Valmistelen vessan koiraturvalliseksi ja -viihdyttäväksi.
Puen ulkovaattet päälle.
En päästä koiria suoraa kylppäriin vaan laitan ne istumaan ja katsekontaktin jälkeen tulee lupa syöksähtää mahtipaikkaan. ;)
Ilmoitan meidän ihmisten suuren valheen: "Me mennään kauppaan." (Alma: Mä oon kyllä jo piremmän aikaa funtsinut, että tässä on jotain mätää. Ei ne nyt voi joka päivä siellä kaupassa rampata! Ja JOS rampataan niin miksei meidän herkkuhylly täyty samaa tahtia??) Eli siis aina samat sanat samalla äänenpainolla. Koiralle on tärkeää rutiini. Ei se sanojen merkitys.
Sitten poistun. Tällä kertaa kävin autolla. Harjoituskerrat pidetään lyhyenä ja pidennetään pikku hiljaa. Tavoiteltava lopputulos on, että Renttu viihtyy yksin 8h työpäivän ajan.
Tullessani takaisin nyt alkuun päästän koirat heti ulos ettei  Renttu ehdi vinkua. Pikku hiljaa venytän Rentun kestoa niin, että lopulta otan ensiksi ulkovaatteet rauhassa pois ja päästän sitten vasta koiruudet ulos.
En pidä mitään showta kotiin paluustani vaan tervehdin iloisesti ja lähden sitten normaaleihin puuhiin. Ihan kuin en olisi poissa ollutkaan.
Hetken ajan päästä käyn siivoamassa vessan normaaliin kuntoon ja päästän koiratkin katsomaan että aijaa plääh bileet on loppu.


Tarkoitukseni on pitää kylppäri mielenkiintoisena ja hauskana paikkana minne koirat haluavat päästä. Yleensä vilautinkin Almalle töihin lähtiessäni, että mitä sinne vessaan on menossa. Rusto sai yleensä aikaan sen, että aamulenkillä madeltiin eteen päin ja kotiin palatessa kiskottiin. (Alma: Mennään jo! Mennään jo! Lähre mamma jo töihin. MEE NYT. Mä tahdon vessaan herkuttelemaan!)

Syy miksi meillä koirat menevät vessaan aka kylppäriin on meidän kaksion pohjaratkaisu. Vaihtoehtoina erilliseen huoneeseen oli joko kylppäri tai sitten makkari. Makkari olisi voinut tulla kysymykseen muuten, mutta 1) koirat olisivat tasan tarkkaan menneet nukkumaan sänkyyn ja 2) sisäsiisteyttä harjoitellessa kaakelit voittavat 180cm sängyn alla olevan parketin. ;)


Edellisessä asunnossamme yritimme, että Alma olisi saanut olla vapaasti asunnossa. Se ei toiminut yhtään. Kaikesta harjoittelusta huolimatta pentu vaelsi levottomana aina koko yksinoloajan, liritteli lätäköitä ja oli ahdistuneen oloinen. Muutettuamme tähän uuteen asuntoon päätimme vaihtaa taktiikan yhteen huoneeseen ja se toimi. Ei mennyt kauaakaan, kun videoita katsoessa näkyi vaan kuinka Alma nukkui.


Miten muilla sujuu yksinolo? Kuinka koulutus sujui/sujuu?

5 kommenttia:

  1. Meillä pitää kyllä tehä samalla tavalla. Täälläki vaihtoehdot ovat vaan makkari ja kylppäri. Saunassa tykkäävät muutenki olla,joten ois aika loogista tehä siitä mukava paikka. Kahestaan ovat niin ovat hiljaa jos ovat yksin niin tahtoo ääntä tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on bannittu pääsy saunaan, koska pelkään että kiuas saattaisi mennä vahigossa päälle. :/ Mietin jo ennen pennun tuloa, että kuinkahan tässä käy kun pitää opettaa yksinoloa yhdessä että erikseen. Yhdessä sujuu jo aika hyvin mutta täysin yksin tulee meteliä. Mutta onneksi tässä on aikaa opetella. :)

      Poista
    2. Minäki mietin tuota kiuasta, mutta aattelin,että vetastaa teipilla hanikat siten ettei se kiuas lähe päälle.

      Poista
  2. Juuri tuohon malliin olen opettanut omia koiria (nyk. ja ent.) eli piipahdan ulkona hetken ja tulen takaisin. Nellin tosin opetin alusta saakka myös siihen, että kun lähden niin herkku tulee. Johti ihan samaan kuin teillä, aamulla piipahdetaan ulkona ja tullaan vauhdilla sisään. Ja jos lähden johonkin päivällä ja sanon Nellille: tuletko mukaan, mennään autolla niin se pakittaa ja on sen näköinen että herkku maistuisi mieluummin :)

    VastaaPoista