maanantai 4. helmikuuta 2013

Pikku kakkonen tuli taloon

Alma kotiutui meille Choiran kennelistä Vantaalta kesän kynnyksellä 2011. Kasvattaja oli valinnut meille terävän, mutta helpon narttupennun. Alun perin olimme toivoneet urospentua, koska kokemusta oli vain jätkistä. Narttu ei kuitenkaan ollut ongelma ja näin meille sitten tuli neiti mäyris. Alman pentuaika oli haastava, mutta antoisa. Luin jonkun kasvattajan sivuilta kuvaavan pätkän joka meni suunnilleen niin että mäyräkoiran pentu vihastutti mutta myös ihastutti. Täsmälleen. Välillä mietin ihan tosissani, että miksi lähdin tähän rumbaan mukaan. Miksi en valinnut pehmeää lattiamoppia? Sitten taas tulin järkiini. Emännällä oli myös hulluja tavoitteita mitkä loppujen lopuksi onnistuivat, mutta silloin ei tajuttu niiden vaikutusta muihin asioihin. Esimerkiksi se, että Almaa pystyy pitämään täysin irti. Pää meinasi hajota useaan otteeseen pentuvaiheessa, kun sinnikäs puikula karkasi uudestaan ja uudestaan omalta pihalta naapuriin. Naapurisuhteetkin meni, koska naapuri ilmeisesti käsitti että heissä on joku vika kun aina möykäten tulin hakemaan pennun omalle puolelle jossa sitten lepertelin.. :D Nyt en todellakaan lähtisi tuohon tavoitteeseen enää. Lisäksi tuo vaikutti siihen, että Almasta ei koskaan tule hurjaa ajokoiraa. Se hakeutuu ihmisen työ tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta se ei haittaa, koska metsästystä lähdettiin alunperin kokeilemaan Almalle ihan aktivoinnin kannalta ja nyt kun isäntä on ihan tosissaan innostunut asiasta niin meille tuli käyttölinjainen herra mäyris.


Tosiaan, Renttu kotiutui meille tammikuussa 3kk:n ikäisenä Tinean kennelistä Lievestuoreelta. Toista koiraa oli pyöritelty mielessä pitkin syksyä. Isäntä rummutti asian puolesta, mutta emäntä jarrutteli. Lopulta sovittiin, että pentu tulee kesällä ja kesälomat käytetään uuden kaverin kotiuttamiseen. Isäntä on kuitenkin on/off-mies ja koirakuume oli jo päässyt valloilleen.


Emännällä oli kolme syytä minkä takia vastusti tiukasti (omalle itsellekin) koiranpennun ottamista:

1. Isäntä tekee reissuhommia ja on pääsääntöisesti viikonloput kotona. Koiranpentu jäisi näin melkein kokonaan emännän vastuulle.

2. Almasta on juuri saatu fiksu koirakansalainen jonka kanssa elämä on helppoa. Mäykytär on sisäsiisti, loistava lenkkikaveri ja kotona yksin ollessa nukutaan vatsa kohti kattoa tyytyväisenä.

3. Me asumme vielä vuokrakämpässä, jossa on parkettilattia. Alman sisäsiistiksi saamisessa kesti vuosi.


Kuitenkin kohtalo puuttui peliin ja emäntä jäi työttömäksi vuoden lopussa. Hetken asiaa pyöriteltyäni ilmaisin varovasti, että kyllähän tässä toinenkin koira menisi... Se oli isännälle yhtä kuin "päästäkää koirat irti/release the hounds". Alkoi kuumeinen ajolinjaisen pennun etsintä. Isäntä jo ehti varata tulevan pennun eräältä toiselta kasvattajalta, mutta emäntä puuttui peliin. Mielestäni pentueessa oli ongelmakohtia joihin kyselin muualta mielipiteitä ja sain tukea näkemykselleni. Lopulta otimme Alman kasvattajan suosituksesta yhteyttä kasvattajaan jonka ilmoituksiin olin jo törmännyt netissä ja jolla oli jo luovutusikäiset pennut. Lähdimme katsomaan narttupentua, joka olisi ollut myös mahdollista sijoittaa. Kuitenkin siinä vierailun aikana meille kummallekin heräsi into urospentua kohtaan ja niin siinä kävi että Rentun retales lähti samana iltana meidän matkaan.

10 kommenttia:

  1. En tiedä asutteko kerros,-rivi,- vai omakotitalossa. Me saimme Ossin sisäsiistiksi ihan ennätysajassa. Aina kun se pikkuisena heräsi, me nostimme sen ulos. No tämähän ei tietysti onnistu kerrostalossa, jos ei nosta parvekkeelle hiekkalaatikkoon. No joka tapauksessa Ossimme oli sisäsiisti varmaan puolivuotiaana. Oikeasti. Pidin töistä "vauvalomaa", tai oikeastaan olimme koko perhe kesällä lomalla silloin, kun pennun otimme. Toivottavasti saatte Rentusta oikein hyvän metsästys- ja ajokoiran. Mitä parempi metsästysvietti sillä on, sitä vähemmän sitä valitettavasti voi pitää irti. Näin se tulee käymään. Tosi soma pentuhan Renttu on. Terveisiä Kirrkonummelta, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisäsiisteydestä on tulossa ihan oma postaus. Olen aivan hämmentynyt tuon jäpikän taidoista! Ilmeisesti kohtalolla oli sormet pelissä, koska saimme todella taitavan pennun. :) Kyllä, meille oli alusta asti selvää, että jos metsästyskoira tulee niin se ei tule saamaan samanlaista koulutusta kuin Alma. Vaikka välillä se on todella hankalaa, kun hajamielisyyksissään meinaa vaatia samoja juttuja kuin vanhemmalta koiralta. :D Kiitoksia ja paljon terveisiä takaisin sinne Etelä-Suomeen!

      Poista
  2. Tuo sisäsiisteys ja parketti on aika herkkä juttu. Niin ja huonosti asennettu laminaatti samoin, nimimerkillä kokemusta on :)

    Mutta kyllä se siitä, toivotaan että Renttu oppii mallikansalainen Almalta miten toimitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meidän edellisessä vuokra-asunnossa oli muovimatto. :) Tänne muutettaessa Alma sitten oppikin sisäsiistiksi, kun muutimme tiettyjä tapoja.

      Renttu apinoi Almalta päivittäin käytöstapoja. Se on helpottanut koulutuksen alkua suunnattomasti!

      Poista
  3. Siellä on sitten touhua ja tohinaa ;) Me ollaan molemmat koirat saatu koulutettua siten etteivät elukoiten jäljelle lähe. Kertaakaan ei vielä ole tullu vastaan itse eläintä, joten veikkaan,että lähtevät, jos joku eläin tulee vastaan. Aivan sama huuanko vai en. Urokselle oisimme kokeileet veljeni luona ajoa, mutta siellä liikkuu ilves ja susia nyt kolmen talven aikana niin ajot on jääny :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on joka päivä sellaisia rallihepuleita, että matot ovat ikuisesti rullalla. ;) Turhaan niitä yritän joka välissä suoria. Hui, sudet ja ilvekset on paha juttu. :/ Meidän metsästysalueidemme lähistöllä, toisen kunnan puolella liikkuu pantasusilauma, jota pidetään monesta suunnasta silmällä. Onneksi ne eivät ainakaan vielä ole liikkuneet meille päin.

      Poista
  4. Voi mikä Rentun retales! Ja toi Alman ilme on ihan mainio tuossa viimeisessä kuvassa :DD Nyt ei puutu sieltä sitten vilskettä :D Paljon onnea uudesta perheenjäsenestä! :)

    Ja joo, tehkää ihmeessä se haaste meidän blogista! Jään innolla odottamaan vastauksia! (eikö tän nyt voi laskea niin, että haastoin teidät?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. ;) Voi sen laskea joo haastamiseksi niin mä en ole aina se joka vaan pöllii ne omin lupineni, haha!

      Poista
  5. Voi renttu... Meillä on vieläkin cocon kanssa sisäsiisteys opetusta ja pissialustat lattialla suojaa laminaattia, mutta kun tuo koiran retale on ihastunut yhteen mattoon... No tässä seuraavana palkkapäivänä lähtee matto kunnon pesyyn - jos sitten ei huvittaisikaan.

    Coco kyllä apinoi ihan isojen koirien tekemisiä (hyvässä ja pahassa). Mutta onnea uudelle perheenjäsenelle :)

    Sini ja Coco

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua hirvitti aluksi, koska parketti on pakko suojata jollakin --> matot. Pennut etsivät mieluisaa pissipaikkaa --> matot. Mutta kuten jo sanoin M-L:n kommenttiin meiltä on tulossa ihan erikseen sisäsiisteyspostaus missä kerron aiheesta lisää!

      Kiitos! :)

      Poista