tiistai 19. helmikuuta 2013

Murr-murr-murinaa

Ajattelin kysyä täältä apua, koska olen hieman ihmeissäni tuosta Rentun käytöksestä. Meillä koirat eivät saa tulla keittiöön näkymättömän rajan yli silloin, kun siellä syödään. Ruoka-aikamme ovat säännölliset ja koirat syövät aamu- ja päiväruoan ihmisten jälkeen. Alma ei ole ikinä murissut, mutta Rentusta on alusta asti tullut kaikenmoista ääntä. Nyt ihmisten ruokahetkien aikana Renttu jaksaa odottaa aluksi, mutta jossain vaiheessa se siirtyy tuijottamaan ruokapöytää ja aloittaa murinan. Ennen murinaa se yleensä koittaa pariin otteeseen tulla rajan yli, mutta kun se palautetaan aina omalle puolelle niin sitten se aloittaa äänen pitämisen. Muissa tilanteissa Renttu ei murise ihmisille. Alman kanssa se pitää päivittäin leikkimurinaa.



Olen koittanut eri ratkaisuja:

* En huomioi. Ei toimi. Ääni kovenee koko ajan kovemmaksi ja kovemmaksi ja lopulta se yltyy haukkumiseen + Renttu saattaa ylittää rajan.

* Napakka ei. Ei toimi. Hiljenee hetkeksi ja aloittaa kohta uudelleen.

* Nouseminen ylös penkistä. Ei toimi. Renttu tekee tässä vaiheessa selkeän leikkiväistelyhyppelyn muristen ja silmiin tuijottaen ja ryntää olohuoneen puolelle. Seuraavaksi se yrittää ylittää rajan.

* Poistaminen omaan koppiin makkariin heti, kun pienikin ääni pääsee. Toimii joten kuten. Tästä on seurannut se, että Renttu aloittaa hyvin-hyvin-hyvin pienillä murahduksilla ja ynähdyksillä. Seuraavaksi se jo murisee kunnolla ja syytän itseäni, että miksi en heti samalla nanosekunnilla puuttunut. Ensimmäisen koppiin siirtämisen jälkeen sitä saa tehdä koko ajan. Olen myös miettinyt ettei ole hyvä siirtää sitä koppiin jonka pitäisi olla sille aina mieluisa paikka. Kopista päästämisen jälkeen olen aina palannut lähtöasetelmaan vaikka olisin jo ehtinyt syödä. En ole koskaan päästänyt Renttua suoraa kopista keittiön puolelle niin, että se kuvittelisi asian jotenkin jouduttaneen sen syömiseen pääsemistä.

* Poistaminen eteisen tuulikaappiin. Sama asia kuin kopin kanssa. Ainut että tuulikaapin pitää olla täysin siisti ettei siellä ole ihania kenkiä ja sepeliä syötäväksi.

* Tämän päivän väsyneen ja kuumeisen emännän huono ratkaisu. :D Murisin ja tuijotin takaisin. Ensimmäisellä kerralla toimi parin kerran jälkeen, mutta päiväruoalla meni aivan plörinäksi. Murisimme vuoron perää ja tuijotimme taukoamatta. Lopulta Renttu siirtyi olohuoneen puolelle huonekalujen taakse mistä kuului tasainen murina. Jep jep joo.


Onko muilla ollut vastaavia ongelmia? En näe tällä hetkellä ongelmalle muuta ratkaisua kuin tuulikaapin pitämisen siistinä ja eristämisen sinne hetkeksi heti ensimmäisestä öhähdyksestä. Jos meillä olisi erillinen keittiö johon ovi, niin uskoisin että ongelma voisi ratketa sillä että murinan päästessä ovi menisi hetkeksi kiinni. Tilanne tavallaa katkeaisi. Nyt tilanne tuntuu jatkuvan heti, kun Renttu pääsee takaisin notkumaan rajalle. Raportoin tänne meidän edistymisestä.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Ell pulinaa

Monet miettivät ennen koiran ostoa sekä ostohintaa että kaikkia tulevia kuluja. Eläinlääkäri on iso menoerä, joka kaiken lisäksi tulee yleensä aina yllättäen. Lisäksi rokotukset ja madotukset maksavat. Ajattelin vähän valoittaa tähän mitä meillä on mennyt vajaassa kahdessa vuodessa lääkärikuluihin. Renttu kävi eilen tehostusrokotuksessa ja kaivoin siinä samalla kaikki eläinlääkärikuitit esille.

Alma:

Ensimmäinen rokotus ja tehoste   112€
Maitoyläkulmurien poisto             78€
"Kennelyskä"                               180€
1v. rokotus                                  62€
Päivystys, "lievä myrkytys"           38€

Rentun ell kulut ovat vasta olleet nuo ensimmäiset rokotukset.



Nuo heittomerkeissä olevat selitykset eivät ole virallisia diagnooseja. Tässä on kirjoitus viime toukokuulta. Almalla on vakuutus ja meidän oli tarkoitus hakea rahaa sieltä kautta (30€) takaisin, mutta kaiken muun keskellä se jäi. Se oli täysin omaa tyhmyyttä ja jatkossa tuollaisten asioiden kanssa pitää olla heti asialla.. Onneksi sen jälkeen on ollut vain toinen yllättävä lääkärikäynti, joka oli viime marraskuussa. Siitä en kirjoittanut tänne blogin puolelle. Illalla ulkoilun jälkeen koira oksensi sisälle rajusti, jonka jälkeen jäi velttona makaamaan. Menin aivan paniikkiin, kun ikenet olivat vitivalkoiset ja koira aivan löysä. Uikutti vain hiljaa. Ajoimme tukka putkella naapuripaikkakunnalle päivystävälle. Automatkankin aikana Alma vaan makasi löysänä sylissäni ja ajattelin jo että koira kuolee. En ollut ikinä nähnyt sitä sellaisena. Perille päästyämme jouduimme hetken odottamaan elliä ja siinä pihalla sitten Alma jo vähän virkistyi tutkiessaan uusia hajuja. Lääkärin tutkimuksiin päästyämme Alma oli jo piristynyt ja kävellä tepsutti rauhallisesti. Ell oli kyllä maailman tylyin ihminen ja emme tienneet oikein olisiko pitänyt itkeä vai nauraa hänen käytökselleen. Kysyessämme mm. että mitä teemme jos koira menee uudestaan huonoon kuntoon yön aikana, niin vastaus oli tältä vanhemmalta naiselta "Hei haloo! Se jo oksensi kaiken ulos. Se mitään enää mene huonoon kuntoon". "Öh, noh.. Selvä."

Toisaalta on varmaan hyvä, että on kova ja realisti tuollaisessa työssä, mutta rajansa kaikella. Emme loppujen lopuksi keksineet muuta kuin, että Alma saattoi saada myrkytyksen käyneistä pihlajanmarjoista. Alma oli syönyt niitä marjoja maasta ennen lumen tuloa. Sitten lumi oli maassa pari viikkoa jonka jälkeen suli pois paljastaen marjat uudestaan. Ehkäpä ne siinä ajassa olivat muuttuneet noin häjyiksi? Kuitenkin sen jälkeen emme päästäneet Almaa enää hetkeksikään pihlajoiden alle ennen kuin lumi tuli pysyvästi maahan.



Kuvituksena Rentun lumikuvia.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Ne ovat täällä taas




Tässä merkinnässä pohdin viimeksi, koska seuraavat juoksut tulevat. Nyt tiedämme että kolmannet juoksut tulivat 2/2013 eli kahdeksan kuukautta edellisten jälkeen. Mielenkiinnolla seuraan kuinka seuraavien kanssa käy. Alkukahinoiden jälkeen Renttukin uskoi ettei Alman pöksyt olleet uusi fantsu lelu. Jatkossa Renttu ei tulekaan niitä enää näkemään, koska pöksyt eivät pidättelisi jo sukukypsyyden saavuttanutta innokasta poikakoiraa.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Yksinoloharjoitus II

Tänään otettiin harjoittelussa sekä takapakkia, että mentiin eteen päin. Ensimmäisenä takapakki. Emäntä lähti ensimmäistä kertaa vähän pidemmäksi aikaa pois. Tämä tarkoitti käppäilyä lähikirjastoon ja päivän lehden lukua. Olin poissa 20min. Renttu haukkui LUJAA ja PITKÄÄN pienoisten taukojen kera ALMALLE. Jätin kylppäriin kaksi piippipalloa ja kaksi puruluuta. Silti nuo karvahanurit riehuivat koko ajan vain toisen piippipallon perässä. Sen mikä oli toisen suussa! Kun pallo oli Rentulla, Alma kierteli ja vaani ja kurotteli. Kun pallo oli Almalla, niin Renttu haukkui. Haukkui, haukkui ja haukkui. Anteeksi naapurit.. Katsoessani videota näytin tältä:


Tämä ei ollut tullut edes mieleen! Nuo koirat nyt ovat riehuneet keskenään aina sen yhden puruluun perään, mutta en ollut hoksannut että kun ketään ei ole kieltämässä niin riehunta saa ihan uudet mittasuhteet. Päätettiin sitten isännän kanssa, että kaikki lelut hetkeksi pois yksinoloharjoittelusta. Tuosta ei saa tulla tapaa! Rentulla kun ei edes ole se kaikista pienin ääni.. Silloin kun Renttu harjoittelee yksinoloa ilman Almaa, niin luonnollisesti kylppäriin voi laittaa kaiken huvin.

Illalla päästiin sitten harjoittelussa eteenpäin. Alun perin oli tarkoituksena 30min harjoitus, mutta kaupassa haahuilun tuloksena koirat olivat päinsä 65min. Tuntui todella karulta laittaa koirat kylppäriin ilman mitään aktiviteettia, mutta meidän piti nähdä mitä sitten tapahtuu. Tulos oli hetken ihmettelyn ja kiertelyn jälkeen tämä. Ilman yhtäkään äännähdystä.

 ZzzzzZzzzzZzzZzzzzzZzzzzzzzzzzzzZ

Nyt vaan pitää katsoa kuinka jatkossa tehdään. Tunnin yksinolo illalla väsyneenä toimii, mutta entä sitten kun on ylimääräistä energiaa? Jep, silloin ovat ovenpielet ja muu irtaimisto vaarassa. Eikä se tunnu oikealta.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Yksinoloharjoitus

Tässä piti olla video meidän tämän iltaisesta yksinoloharjoituksesta. Ilmeisesti videorintamalla on vähän vastustusta, koska Kaikki elämäni koirat- blogin Annamarillakaan ei ole mennyt kaikki ihan putkeen. ;) Meillä oli ongelmana jälleen kerran liian iso video. Ehkäpä saatte joku kerta videoita, kun emäntä jaksaa editoida niitä. Video ei olisi ollut mikään uusi YouTube-hitti, mutta siinä olisitte nähneet miten meillä harjoitellaan yksinoloa. Laitan aina jonkun kameraviritelmän tallentamaan harjoituksia, että tietää kuinka pentu käyttäytyy. Tämän kertaisesta videosta näkyi, että piippipallo oli niin ihana, ettei emännän poissaolon aikana tullut inahdustakaan perään. :) Edes puruluita ei ehditty tutkia, koska piti leikkiä vinkupallolla joita ei ole yleensä noin vain saatavilla.

Eli harjoitus sitten kirjoitettuna:

Valmistelen vessan koiraturvalliseksi ja -viihdyttäväksi.
Puen ulkovaattet päälle.
En päästä koiria suoraa kylppäriin vaan laitan ne istumaan ja katsekontaktin jälkeen tulee lupa syöksähtää mahtipaikkaan. ;)
Ilmoitan meidän ihmisten suuren valheen: "Me mennään kauppaan." (Alma: Mä oon kyllä jo piremmän aikaa funtsinut, että tässä on jotain mätää. Ei ne nyt voi joka päivä siellä kaupassa rampata! Ja JOS rampataan niin miksei meidän herkkuhylly täyty samaa tahtia??) Eli siis aina samat sanat samalla äänenpainolla. Koiralle on tärkeää rutiini. Ei se sanojen merkitys.
Sitten poistun. Tällä kertaa kävin autolla. Harjoituskerrat pidetään lyhyenä ja pidennetään pikku hiljaa. Tavoiteltava lopputulos on, että Renttu viihtyy yksin 8h työpäivän ajan.
Tullessani takaisin nyt alkuun päästän koirat heti ulos ettei  Renttu ehdi vinkua. Pikku hiljaa venytän Rentun kestoa niin, että lopulta otan ensiksi ulkovaatteet rauhassa pois ja päästän sitten vasta koiruudet ulos.
En pidä mitään showta kotiin paluustani vaan tervehdin iloisesti ja lähden sitten normaaleihin puuhiin. Ihan kuin en olisi poissa ollutkaan.
Hetken ajan päästä käyn siivoamassa vessan normaaliin kuntoon ja päästän koiratkin katsomaan että aijaa plääh bileet on loppu.


Tarkoitukseni on pitää kylppäri mielenkiintoisena ja hauskana paikkana minne koirat haluavat päästä. Yleensä vilautinkin Almalle töihin lähtiessäni, että mitä sinne vessaan on menossa. Rusto sai yleensä aikaan sen, että aamulenkillä madeltiin eteen päin ja kotiin palatessa kiskottiin. (Alma: Mennään jo! Mennään jo! Lähre mamma jo töihin. MEE NYT. Mä tahdon vessaan herkuttelemaan!)

Syy miksi meillä koirat menevät vessaan aka kylppäriin on meidän kaksion pohjaratkaisu. Vaihtoehtoina erilliseen huoneeseen oli joko kylppäri tai sitten makkari. Makkari olisi voinut tulla kysymykseen muuten, mutta 1) koirat olisivat tasan tarkkaan menneet nukkumaan sänkyyn ja 2) sisäsiisteyttä harjoitellessa kaakelit voittavat 180cm sängyn alla olevan parketin. ;)


Edellisessä asunnossamme yritimme, että Alma olisi saanut olla vapaasti asunnossa. Se ei toiminut yhtään. Kaikesta harjoittelusta huolimatta pentu vaelsi levottomana aina koko yksinoloajan, liritteli lätäköitä ja oli ahdistuneen oloinen. Muutettuamme tähän uuteen asuntoon päätimme vaihtaa taktiikan yhteen huoneeseen ja se toimi. Ei mennyt kauaakaan, kun videoita katsoessa näkyi vaan kuinka Alma nukkui.


Miten muilla sujuu yksinolo? Kuinka koulutus sujui/sujuu?

maanantai 4. helmikuuta 2013

Pikku kakkonen tuli taloon

Alma kotiutui meille Choiran kennelistä Vantaalta kesän kynnyksellä 2011. Kasvattaja oli valinnut meille terävän, mutta helpon narttupennun. Alun perin olimme toivoneet urospentua, koska kokemusta oli vain jätkistä. Narttu ei kuitenkaan ollut ongelma ja näin meille sitten tuli neiti mäyris. Alman pentuaika oli haastava, mutta antoisa. Luin jonkun kasvattajan sivuilta kuvaavan pätkän joka meni suunnilleen niin että mäyräkoiran pentu vihastutti mutta myös ihastutti. Täsmälleen. Välillä mietin ihan tosissani, että miksi lähdin tähän rumbaan mukaan. Miksi en valinnut pehmeää lattiamoppia? Sitten taas tulin järkiini. Emännällä oli myös hulluja tavoitteita mitkä loppujen lopuksi onnistuivat, mutta silloin ei tajuttu niiden vaikutusta muihin asioihin. Esimerkiksi se, että Almaa pystyy pitämään täysin irti. Pää meinasi hajota useaan otteeseen pentuvaiheessa, kun sinnikäs puikula karkasi uudestaan ja uudestaan omalta pihalta naapuriin. Naapurisuhteetkin meni, koska naapuri ilmeisesti käsitti että heissä on joku vika kun aina möykäten tulin hakemaan pennun omalle puolelle jossa sitten lepertelin.. :D Nyt en todellakaan lähtisi tuohon tavoitteeseen enää. Lisäksi tuo vaikutti siihen, että Almasta ei koskaan tule hurjaa ajokoiraa. Se hakeutuu ihmisen työ tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta se ei haittaa, koska metsästystä lähdettiin alunperin kokeilemaan Almalle ihan aktivoinnin kannalta ja nyt kun isäntä on ihan tosissaan innostunut asiasta niin meille tuli käyttölinjainen herra mäyris.


Tosiaan, Renttu kotiutui meille tammikuussa 3kk:n ikäisenä Tinean kennelistä Lievestuoreelta. Toista koiraa oli pyöritelty mielessä pitkin syksyä. Isäntä rummutti asian puolesta, mutta emäntä jarrutteli. Lopulta sovittiin, että pentu tulee kesällä ja kesälomat käytetään uuden kaverin kotiuttamiseen. Isäntä on kuitenkin on/off-mies ja koirakuume oli jo päässyt valloilleen.


Emännällä oli kolme syytä minkä takia vastusti tiukasti (omalle itsellekin) koiranpennun ottamista:

1. Isäntä tekee reissuhommia ja on pääsääntöisesti viikonloput kotona. Koiranpentu jäisi näin melkein kokonaan emännän vastuulle.

2. Almasta on juuri saatu fiksu koirakansalainen jonka kanssa elämä on helppoa. Mäykytär on sisäsiisti, loistava lenkkikaveri ja kotona yksin ollessa nukutaan vatsa kohti kattoa tyytyväisenä.

3. Me asumme vielä vuokrakämpässä, jossa on parkettilattia. Alman sisäsiistiksi saamisessa kesti vuosi.


Kuitenkin kohtalo puuttui peliin ja emäntä jäi työttömäksi vuoden lopussa. Hetken asiaa pyöriteltyäni ilmaisin varovasti, että kyllähän tässä toinenkin koira menisi... Se oli isännälle yhtä kuin "päästäkää koirat irti/release the hounds". Alkoi kuumeinen ajolinjaisen pennun etsintä. Isäntä jo ehti varata tulevan pennun eräältä toiselta kasvattajalta, mutta emäntä puuttui peliin. Mielestäni pentueessa oli ongelmakohtia joihin kyselin muualta mielipiteitä ja sain tukea näkemykselleni. Lopulta otimme Alman kasvattajan suosituksesta yhteyttä kasvattajaan jonka ilmoituksiin olin jo törmännyt netissä ja jolla oli jo luovutusikäiset pennut. Lähdimme katsomaan narttupentua, joka olisi ollut myös mahdollista sijoittaa. Kuitenkin siinä vierailun aikana meille kummallekin heräsi into urospentua kohtaan ja niin siinä kävi että Rentun retales lähti samana iltana meidän matkaan.