tiistai 15. toukokuuta 2012

Kipeänä

Alma on ollut kipeänä. Sairastelu alkoi viime viikolla kovalla oksentelulla. Luulin, että kyseessä on tavallinen oksennustauti ja en ollut kovin huolissani. Alma sairasti jo yhden tässä keväällä ja olin silloin aivan paniikissa. Päivystävä ell tuntui puhelimessa idiootilta joka ei tajunnut että koirani okseni pihalle kaiken, jopa pakkojuotetun riisiveden. Hän vaan toisti rauhallisesti, että yleensä kannattaa ensiksi tarkkailla tilanteen kehittymistä ennen kuin lähdetään tiputukseen. Ell oli oikeassa ja vaikka oksentelu näyttikin rajulta niin Alma oli vuorokauden sisällä jo paremmassa kunnossa.


Epäluuloni alkoivat herätä yöllä, kun heräsin Alman oksenteluääniin. Viimeksi nukuin aika rauhassa yön oksennustaudista huolimatta. Ensimmäiseksi aamulla herättyään Alma meni ja tempaisi puoli litraa vettä. Sen jälkeen lenkillä käynti oli tahmeaa ja ykäily oli muuttunut kähimiseksi ja yskähtelyksi. Päätin soittaa töihin, että nyt en uskalla jättää koiraa koko päiväksi oman onnen nojaan. Sain onneksi heti ajan meidän vakieläinlääkärille.

Eläinlääkärissä Alma käyttäytyi oikein hyvin. Verta jouduttiin ottamaan paljon, kolme putkiloa. Testi paljasti, että muuten arvot olivat kohdillaan, mutta tulehdusarvot olivat koholla. Meidät määrättiin röntgeniin mikä oli Almalle aika jännä juttu. Samassa tilassa oli nimittäin hevosten ell-puoli ja tietenkin sinne koluutteli ravisuokki hetken päästä. Alman piti aluksi haukkua heposelle, mutta uskoi onneksi tukkimaan kuononsa. Sekin selkeästi auttoi, että heppa pysyi tulonsa jälkeen paikallaan. ;) Röntgenistä ei onneksi paljastunut mitään ripsentaivuttimia tms. mahalaukusta, mutta jotain outoa kuvissa oli. Ell totesi ettei tiennyt mitä Alman vatsan loppuosassa oli, mutta oli huolestunut. Minä kuitenkin sain päättää tehdäänkö lisätutkimuksia vai ei. Tahdoin tietenkin myös tietää, että mikä siellä vatsassa on vialla. Alma siis joutui vielä luopumaan mahakarvoituksestaan ja palasi näin tulevan kesän kunniaksi vuoden takaiseen pentuvaiheen nahkamahalookiin. ;) Ultraus paljasti, että Alman maksa tai joku muu sellainen oli todella alas kiinnittynyt. Ei siis ollut syytä huoleen. Ell oli ehtinyt pelätä kasvainta.


Alma sai niskanahkaansa antibioottipiikin ja kotiin kymmenen päivän antibioottikuurin. Ohjeiksi hitaan aloittamisen ruuan antamiseen ja lepoa. Mäykkynen ei saanut mitään kunnon diagnoosia, mutta koska Almalla oli selkeää yskimistä niin päätin pitää kahden viikon karenssin muihin koiriin. Tosin Alma oli viikonlopun hoidossa Millan työnä, mutta setäni tiesi tilanteen ja halusi ottaa koiran hoitoon. Milti on ainakin kyläilystä huolimatta pysynyt terveenä. :)

Koko lysti eläinlääkärillä kustansi 180€. Almalla on vakuutus joten tarkoituksena olisi laittaa papereita menemään vakuutusyhtiöllä päin. Minulla ei vain ole mitään kokemusta kyseenlaisista asioita, joten asiaa on tullut siirrettyä. Pitää paneutua asiaan kunnolla tässä lähipäivinä.

Kuvat ovat pääsiäiseltä. Tässä Milla ja Alma poseeraavat hienosti pääsiäisvalakialla.

11 kommenttia:

  1. Voi pientä karvamakkaraa ❤

    Teillä tuntui olevan fiksu lääkäri - minäkin olisin antanut tehdä kaiken voitavan, että tilanne selviää.

    Toivottelen nopeaa parantumista.

    VastaaPoista
  2. Nahkamahalookhan on vaikka kuinka ihana! (nimi. Masukaljua kaipaava)

    Tiedän niin tuon tunteen kun tuntuu, ettei ell ota asiaa ollenkaan vakavasti! :< Mutta onneksi sitten tuo hoitava ell teki perusteelliset tutkimukset yms.

    Paranemisia pikku potilaalle! :)

    VastaaPoista
  3. Hienoa, ettei mitään hälyyttävää löytynyt ja toivottavasti mahatauti ei tule ihan heti uudelleen. Olli sai mahatautiinsa antibioottikuurin lisäksi vatsan tasapainoa tukevaa lääkkeen ja uskon tämän auttaneen taudin paranemisessa.

    Kyllä rajussa oksennustaudissa on aina suljettava pois suolitukoksen mahdollisuus.

    VastaaPoista
  4. Potilaalle paranemista. Komppaan Ollia tuon suolitukoksen kanssa. Ei näistä veijareista ikinä tiedä mitä ne pistelevät poskeensa. Olethan tänä keväänä madottanut Alman? Itse olin ihan järkyttynyt kun Ossin kasvattaja oli sitä mieltä "että mäyräkoirilla on aina matoja, kyse on vain siitä kuinka paljon". Ossi madotetaan keväisin ja syksyisin mutta en kyllä ikinä ole nähnyt siltä tulevan ulos mitään matoja... Toivotaan ettei Almalla ole mitään vakavampaa ja olo paranee. kovasti on ollut nyt muillakin erinäisiä ykäystauteja. M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  5. Voi pientä :(
    Harmitus, kun teilläkin on ollut noin typerä ell-päivystäjä. Jos koira yökkäilee lähestulkoon koko ajan (kuten Elli teki), niin kukapa ei olisi koirastaan huolissaan.

    Onneks tuo vakilääkäri kuitenkin tutki Alman ja se sai lääkkeet vaivoihinsa. Pikaista paranemista ja rapsuja Alma-ressulle.

    VastaaPoista
  6. Voi Alma-ressua!
    Paljon parantavia hännänhuiskauksia Mirkulta Almalle!:)

    VastaaPoista
  7. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Onks nyt joku keväinen mahatauti liikkeellä, kun niin moni koira on sitä sairastellut?

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille kommenteista ja paranemistoivotuksista! Alma on jo oma pirteä itsensä ja lääkekuurin loppuminen taitaa harmittaa herkkusuuta jo etukäteen. Lääkkeet tarjotaan nimittäin aina maksalaatikon kera. ;)

    Marja-Leena ja Ossi, emme vielä ole madottaneet Almaa. Se on itse asiassa juuri edessä. Mutta tuo on kyllä hyvä pointti! Ei käynyt mielessäkään, että madotkin voivat aiheuttaa oksutautia.

    VastaaPoista
  9. Myrsky, uskon että näin kevään tultua maasta löytyy yhtä sun toista pöpöä ja moskaa mitä mäykkypäykyt uutterasti tutkivat (suullaan). :)

    VastaaPoista
  10. Onneksi mäykkyneito on jo tervehtynyt :) Tosi ikäviä tilanteita nuo koiran äkilliset sairastumiset ja näin keväällä aika moni koira (varsinkin mäykky, joka kulkee naama maata pitkin) vetelee suuhunsa ulkoa kaikenlaista ja sitten oksennellaan ja ripuloidaan. Hyvä ettei mistään vakavammasta ole ollut kyse!

    VastaaPoista
  11. Jep! Eilen sateen jälkeen Alma tuntui löytävän kaiken mahdollisen maasta. Onneksi enää madot eivät kiinnostaneet niin kuin pentuna. :D

    VastaaPoista