sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Luita ja huolia

Meillä on tällä hetkellä tämä tilanne.


Huomasimme Alman ensimmäisten maitohampaiden lähteneen irti viime viikon torstaina. Sen jälkeen uusia hampaita on lähtenyt irti päivittäin. Muuten kaluamistarmo on suunnattu täällä kuvissa näkyneeseen luuhun, mutta viime yönä kylässä olleen veljeni viimeinen heräteostos sai tuta pienen mäyräkoiran hampaat. Tämä heräteostos oli äijäliikkeestä eli Motonetistä ostettu VIIDAKKOVEITSI. Alma pureskeli sen pehmustetun kahvaosan. Se ei onneksi kuitenkaan haittaa vaan veljeni mukaan lisää uskottavuutta. ;) Mutta kuitenkin aiheeseen eli puremisvimma on kova. Almis sai eilen lahjaksi metsästävän setäni pakkasen kätköistä tuoreen hirven sääriluun. Tämä oli hyvä, koska nyt Palmiksella on sekä sisä- että ulkoluu.


Kuitenkin tänään kun annoimme luun, tuli eteen ongelma. Alma MURISI isännälle joka tuli Alman mielestä liian lähelle luuta! Me annoimme luun yhdessä, jonka jälkeen Alma vietti todella pitkän ajan sitä pihalla jäystäen. Minä pyörin aluksi aivan likellä kamerani kanssa kuten yllä oleva kuvakin kertoo. Vaihdoin kuvauskulmia ja hyörin ja pyörin. Sen jälkeen Alma sai yksin työstää luutaan. Sitten isännän mennessä tupakalle ja kävellessään Almaa sekä sen luuta kohti alkoi Alma murrata. Isäntä kielsi ja meni murinasta huolimatta lähellemmäksi ja Alma murisi vielä kovempaa kielloista huolimatta. Missään vaiheessa isäntä ei yrittänyt ottaa luuta Almalta pois. Sitten isäntä nappasi Alman syliinsä jolloin Alma PURI isännän ruokkivaa kättä. Tämän jälkeen Alma joutui arestiin sisälle. Tilanne olisi pitänyt hoitaa toisin, mutta se tuli eteen niin nopeasti ja yllättäen ettei kumpikaan osannut reagoida järkevästi. Minä näin kaiken ikkunasta. Alma ei ole ikinä puolustanut ruokaansa ja sisäluuta minä ja isäntä saamme kuljettaa miten lystäämme. Ruokakupilla Alma on totutettu mitä kummallisimpiin juttuihin esim. asioiden kaivamisen  alakaapista joka on Alman ruokapaikan edessä. Neiti sietää tällaiset ja muut omistajien päähänpistokset niihin sen kummemmin saati ollenkaan reagoimatta. Nyt kuitenkin selkeästi tuoreluu oli niin tärkeä ja superherkku että se meni kaiken muun edelle.


Onko muilla tullut ruuan puolustamista esille? Edes kertaakaan? Miten hoiditte tilanteen? Saitteko pahan tavan kitkettyä pois heti alkuunsa?

Sisäluu poikkeuksellisesti ulkoilemmassa.

Kiikutimme ulkoluun jemmaan huomista varten ja seuraavan kerran ulkoilessaan Alma tietenkin etsi alkuunsa ulkoluuta joka paikasta. Olen huolestunut nyt siitä, että kuinka käy seuraavalla kerralla, kun luu on Almalla. Puolustaako se sitä kahta kertaa kovemmin koska viime kerralla se menetti arteensa? Kuinka suhtautua murinaan? Testasimme vielä nyt illasta molemmat yksitellen Alman käytöksen ruokakupilla sekä sisäluun kanssa. Mitään normaalista poikkeavaa ei kuitenkaan tapahtunut. Alma oli oma normihömpsö itsensä.

9 kommenttia:

  1. Meillä oli samankaltaista käytöstä kun Edgar sai ensimmäisiä tuoreherkkujaan. Murinan alkaessa jäimme lähelle, kävimme vaikka maahan Edgarin viereen istumaan. Odotimme vaan niin kauan kun murinaa jatkui ja höpöttelimme jotain rauhallisesti. Kun se taas jatkoi syömistä ja vaikutti rauhalliselta silitimme sitä vähän. Jos murina ei alkanut uudestaan jatkettiin paijailua koiran syödessä ja jonkin ajan kuluttua otettiin herkku hetkeksi omaan käteen ja annettiin se sitten pian takaisin. Jäämällä murisevan koiran läheisyyteen poispäin katsoen yritimme viestittää sille, ettei murina johda ainakaan meidän katoamiseen, mutta emme myöskään ole tulleet lähelle ottaaksemme herkun pois. Vaikea sanoa miten koira on tilanteet ymmärtänyt, mutta murinat ovat jääneet.

    VastaaPoista
  2. Ounou, siis sulla on tommosia järkälemäisiä luita! Mä en ole nähnyt untakaan. Äippä täytyy kiireesti panna hankkimaan.

    Mun hampaat on kaikki tallessa viikon päästä täytän 4 kk. Tohon murinaan en osaa sanoa mitään. Mut käsittääkseni ootte toimineet oikein, kun istuitte rauhallisesti vieressä.

    http://koirakoulukompassi.com/muriseekupilla.html

    VastaaPoista
  3. Oijoi, näyttää kyllä mäyräkoiran näkökulmasta erinomaisen mehevältä luulta!

    Meillä Iitan ollessa ihan pieni oli hieman ongelmaa kupin äärellä murinasta, mutta sen saimme parissa päivässä kitkettyä ihan sillä, että kupin annettuani nostin sen muutaman kerran ruokailun aikana ylös, kehuin hirveästi ja laskin heti takaisin alas.

    Edgarin vinkit kuulostavat kyllä hyviltä, tietyntyyppinen väsytystaistelu (positiivisella mielellä) lienee teilläkin edessä. :) Alman iässä vielä tämänlainen opettelu on huomattavasti helpompaa kuin jos tapa olisi pidemmän ajan myötä päässyt pinttymään, eikä varmaankaan kestä kauaa että tuosta tavasta pääsette eroon.

    VastaaPoista
  4. Hihii. Ihania kuvia taas :) Ja voi noita pikku hampaita <3

    VastaaPoista
  5. Kyllä mäkin varmaan tekisin noin kuin Edgar. Mutta Ellillä ei vielä ainakaan ole ollut moisia oireita. Kyllä se on saanut ihan oikeita luita, mitkä se sitten yleensä käy jemmaamassa kukkapenkkiini tai veneen alle. Luuta on saanut ihan rauhassa katsoa, kunhan muistaa antaa sen heti takaisin. Noin isoa ja komeaa luuta ei Ellillä ole ollut, tiedä sitten miten se silloin suhtautuisi asiaan.
    Almalle "lipsutuksia".

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Ei mullakaan oo tollasia luita, vaan jotain typeriä pahanmakuisia dentastixejä! Että kyllä mäkin murisisin, jos tollasen luujötkäleen saisin omakseni! Muuten mä oon kyllä niin nirso, etten juuri välitä, vaikka kippo nostettais pois, tai ainakin tiedän, että mamma antaa sen sitten heti takaisin höystettynä jollain paremmin maistuvalla ainesosalla, kun yrittää saada mut syömään enemmän.

    VastaaPoista
  8. Hei ja terveisiä Tampereelta! Päädyin tänne toisen mäykkäblogin kautta ja hetken luettuani selvisi, että Almahan on meidän Kertun sisko!

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille kommenteista! Murinaongelma on ratkaistu. Teimme aluksi samaa mitä Edgarin omistajat. Sitten se jotenkin alkoi sujua itsestään. Nykyisin pientä murinaa ilmenee joskus kun Almaa nostetaan luulta pois. Toisinpäin tapahtuessa eli kun luuta nostetaan pois ei Alma ole moksiskaan. :)

    Satu! Oi, pikaisesti Kertullekin oma blogi. ;)

    VastaaPoista