lauantai 14. toukokuuta 2011

Unikuvia

Kuten varmasti monet tietävät Blogger on viime päivinä sekoillut omiaan ja poistanut päivityksiä sekä kommentteja. Toivottavasti kaikilla on tilanne korjaantunut ja suurin piirtein kaikki on tallella. Minulla hävisi 12.5. tehdyt omat sekä muiden kommentit. Omaan blogiini tulleet kommentit olivat onneksi tallessa sähköpostissa. :) Mutta tylsää todeta, että kommentoin todella monia mäykkyblogeja juuri tuona päivänä ja nyt kommentit ovat kadonneet. Tällainen herättelee aina miettimään sähköisen datan heikkouksia. Mitenkä olisi ensimmäisenä alkaa teettämään valokuvia tai edes tekemään varmuuskopioita?


Mutta tekniikasta karvaisen unipötköömme. Pienet pennut tarvitsevat paljon unta. Mäyräkoirat rakastavat nukkumista. Tästä yhteenvetona ei pitäisi olla kovin suuri yllätys että meillä nukutaan joka välissä. Alman nukkumista on hauska seurata. Pentu vingahtelee, huitoo jaloillaa, imee maiskuttaen ja tietenkin tuhisee.


Alman lempipaikka nukkumiseen on jomman kumman vieressä. Kaikista mieluisinta on hakeutua mahdollisimman lähelle kaulaa. Olen kehittänyt ajatuksen, että siinä tuntuu pulssi kaikista parhaiten. Alma ei ole koskaan nukahtanut "suorilta jaloilta" tai vahingossa vain jonnekin. Eddie noutajasekoitus harrasti kuulemma tätä paljonkin pentuna. Alma etsimällä etsii mahdollisimman mukavan paikan ja vasta sitten ummistaa silmänsä. Jos ihmisen syliin / kainaloon / rinnan päälle ei pääse, toiseksi hyviä vaihtoehtoja on ihmisen vieressä sohvalla, omassa kopassa tai sitten uusimpana aluevaltauksena jalkarahin päällä! Tosin epäilen että kopassa on aavistuksen viileä ja työn alla on etsiä komeron syövereistä toinenkin fleeceviltti.


Viime yönä Alma teki jotakin erikoista. Heräsin aamuyöstä Alman huutoon. Se oli nukkunut meidän välissä keskellä sänkyä. Olin aivan unenpöpperössä ja ensimmäinen ajatukseni oli että nyt koiralla tulee alleen. Nappasin sen syliin ja juoksin takaovelle. Alma huusi ja puri minua sormiin. Laskin mötkön terassille ja Alma jäi siihen makaamaan edelleen huutaen. Tässä vaiheessa tajusin ettei kyse ollut vessahädästä. Tilanne loppui sen jälkeen. Alma lopetti huutamisen ja jäi tuijottamaan minua hölmistyneenä. Nostin sen syliin, vein sänkyyn ja se nukahti saman tien uudestaan. Näkikö koira pahaa unta?

9 kommenttia:

  1. Alma pieni höpönassu! Kohta meilläkin on kotona tuollainen pieni tuhisija...

    VastaaPoista
  2. Meillä on Alfie yhden kerran nähnyt painajaisia kun takana oli poikkeuksellisen tapahtumarikas päivä, tuli vinkunaa, itkua ja sitten viimein murahtelua :) Pienempänä haahuili ympäri huushollia ja puuhasteli kaikenlaista kiellettyäkin öisin, mutta nykyään meillä nukutaan tosi hyvin, mitä nyt käy vetämässä kerran yössä makkarin ikkunaverhot ikkunan eteen ja parkkeeraa niiden helmojen päälle nukkumaan :) Ehkä se tietää, että aamuaurinko alkaa paistaa sälekahtimien raosta ja tarvitaan lisähimmennystä makuuhuoneeseen :)

    VastaaPoista
  3. Nettimartta, me kaikki täällä odotetaan pienen Myrskyn kotiutumista. ;)

    Maria, Meillä nukutaan kaikki yöt, mutta siihen taitaa vaikuttaa tuo sängyssä nukkuminen. Haha, kyllä aina ihmetyttää tuo mäyräkoirien fiksuus. :D Meillä ollaan toistaiseksi keskitytty repimään olohuoneen verhoja, kun osoitetaan mieltä. Makkarin verhoja taas vähän pelätään, kun niistä tulee aina niin kova metallinen ääni liikuteltaessa.

    VastaaPoista
  4. Voi Alma pikku ressu, painajaiset osaa olla kammottavia. Vinkki: älä katso niitä ;)
    Itse en uskaltanut ottaa Elliä pienenä ollenkaan viereeni nukkumaan, sillä pelkäsin unissani lyttääväni sen. Toisekseen oma unenlaatuni kärsii siitä. Nykyään kun Elli jo osaa hypätä sängylle, se tulee viimeistään aamuyöstä jalkopäähän nukkumaan.

    VastaaPoista
  5. Ellieli, minäkin murehdin tuota. Ensimmäiset yöt menivätkin toinen silmä auki. Nyt kuitenkin parin viikon jälkeen me kaikki kolme olemme tottuneet ja yöunet ovat sikeitä. :)

    VastaaPoista
  6. Terveisiä pikku-söpöliini-Almalle. Kyllä ne koirat varmastikin joskus unia näkevät mutta millaisia verrattuna meidän ihmisuniin niin sitähän ei tiedä. Ossista tietää että se näkee jotain unta kun se unissaan alkaa haukkua sellaista hassua ininähaukkua ja takajalat viipottavat. Itse kyllä kuvittelen sen juoksevan kauriin perässä:) Ai niin ja itse teetän nykyjään joistakin kuvista ihan paperikuvia kun meidän Ossin pentukuvat jäivät yhden rikkimenneen tietsikan kovalevylle.Terveisin Marja-Leena ja Ossi

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoista, en ole huomannut omien koirieni näkevän painajaisia, unia kyllä selvästi, mutta ne ovat olleet ilmeisesti miellyttäviä unia :) Kai ne koiratkin voi painajaisia nähdä?

    VastaaPoista
  8. M-L, Alma kiittää terveisistä häntä innokkaasti heiluen! Voi ei, juuri tuo minua pelottaa että kovalevy hajoaa ja kuvat haihtuvat taivaan tuuliin. :( Pitääpä ottaa asiaksi paperikuvien kehitys. Albumitekstien keksiminen tuntuu aina vaan niin urakalta..

    Taitu-, minäkään en ole aiemmin kuullut muiden koirien nähneen painajaisia. Muutenkin tuntuu että meidän neiti näkee keskivertoa eläväisempiä unia. Varsinkin tämä Alman uni-imeminen (MAISK, MAISK, MAISK) on jo itsestään show.

    VastaaPoista
  9. Jos albumin tekstien keksiminen tuntuu urakalta, mikset tekis saman tien skräppäämällä koko albumin :) Siinä pääsee kunnolla askartelun makuun ja tekstit tuntuu sen jälkeen pikkujutulta. Mutta kivaa puuhaa se on.
    Alma on suloinen, on vaarallista käydä täällä blogissa!

    VastaaPoista