sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Koirakavereita

Olemme joka viikko tavanneet uuden koiran. Ensimmäisenä tutustutimme Alman kaikista tärkeimpään koirakaveriin, Eddieen. Edi on miehen vanhempien koira, meidän hoitokoiramme ja kaikkien karvaisten sankari.. ainakin omasta mielestään. Meillä on todella läheinen suhde Ediin myös sen takia, että se asui meillä vuoden verran aina puolet viikosta. Eddiessä on ainakin kultaistanoutajaa, labbista ja partacollieta. Minä jännitin aivan hulluna Edin ja Alman ensitapaamista. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Olemme käyneet miehen kotona aina useita kertoja viikossa ja joka kerta Edi ottaa Alman luonnollisemmin.

Eddien ensinuuhkaisu.
Edi, neljä ja puoli.
Allekirjoittanut on saanut haasteen opetella vaalean ja tumman koiran yhteiskuvaamista.

Toinen tärkeä koirakaveri tulee olemaan setäni hurjan harmaa hirvikoira, Milla. Milla on usein isäni työnä ja välillä meillä hoidossa. Milla on äksy muille nartuille ja pienellä varauksella odotamme miten käy Alman kasvaessa. Ainakin tulemme yrittämää kovasti nyt ensimmäisen vuoden ajan "sisäänajaa" Almaa Millan elämään.

Milla, kuusi vuotta.
Alma oli utelias Millasta. Millaa ei nyt niin hirveästi pikkusintti kiinnostanut.

Lisäksi yllätyimme iloisesti, kun tapasimme melkein kotiovella karkeakarvaisen kääpiömäyräkoira Miisan! En ollut koskaan Miisaa tai sen omistajaa nähnyt, mutta he käyvät kuulemma usein naapurissa kylässä. Olin todella iloinen, että sain Alman tapaamaan toisen mäyräkoiran. Lupasimme törmäillä tulevaisuudessakin. Täällä meidän asuinalueella on todella paljon koiria ja mäyräkoiria näkyy melkein päivittäin. Harmi vain, että minä olen aina autossa kun niitä menee omistajineen ohi. Olen naureskellut ajatukselle, että mitä ihmiset ajattelisivat jos löisin jarrut tiskiin ja ryntäisin kadulle juttelemaan alkurepliikillä "meilläkin on mäyräkoira"! Vielä pitää malttaa, että Alman rokotukset ovat voimassa ja ikää on tullut vähän lisää. Sitten me lähdemme valloittamaan kaikki läheiset puistotiet!


Kaikissa kolmessa kohtaamisessa Alma on käyttäytynyt samalla tavalla. Eddien tapaamisessa Alma oli irti jonka seurauksena se ryntäsi auton alle. Kahdella seuraavalla kerralla Alma on ollut hihnassa oman turvallisuutensa takia. Alma jähmettyy, kun näkee toisen koiran. Tähän mennessä aina vanhempi koira on tehnyt aloitteen ja lähtenyt tulemaan uteliaana kohti. Alma tekee paniikkiryntäyksen, joka on kahdella viimeisellä kerralla loppunut hihnan loppumiseen. Sen jälkeen paniikin pitää antaa vähän aikaa rauhoittua. Pian Alma tekee päätelmän ettei mitään vaaraa ole ja lähtee omassa tahdissaan tutustumaan uuteen tuttavuuteen. Jos toinen koira yrittää liian nopeasti tehdä aloitetta Alma pakenee uudestaan. Alman pitää antaa rauhassa tarkkailla tilannetta ja antaa edetä omassa tahdissaan. Hyvin pian Alma uskaltaa nuuhkia, mutta jos uusi koira yrittää liian nopeasti laittaa päänsä lähelle, Alma kierähtää selälleen ja jähmettyy. Siitä sitten pikku hiljaa tyttö saa lisää rohkeutta ja lopulta uskaltaa liikuskella vapautuneesti sekä ihmetellä uutta tuttavuutta. Mielenkiintoista seurata jatkuuko tämä käyttäytymismalli koko pentuajan vai alkaako tyttö saada enemmän rohkeutta positiivisten kokemusten kautta.

10 kommenttia:

  1. Oijoi! Alma on todella paljon meidän Fannin näköinen! Voin sanoa että ainakin täällä satakunnassa tuo "hei! meilläkin on mäyräkoira!" on melko hyvä aloitusrepliikki. Tosi moni ihminen on ainakin minulle tullut juttelemaan juuri tuolla avauksella. Harmi vaan etteivät kaikki mammat tajua, että vaikka heillä sattuukin olemaan mäyräkoiea, ei se silti tarkoita sitä, että oman maastonakin voi huoletta päästää pitkässä hihanssa toisen samanmoisen naamalle. Ainakin meidän Nellillä palaa kaikkein helpoiten pinna toiseen mäyräkoiraan. :)

    VastaaPoista
  2. Artun ensimmäinen (ja ikuisesti paras) koirakaveri on myös Eddien kokoinen, beaglen ja kultaisennoutajan ja jonkun muun mix. Eka tapaamisella olin sydän syrjällään, ja Arttu juoksi hirveää vauhtia ihmisten sylistä toiseen :) Sylissä ollessaan se sitten räyhäsi isolle koiralle, kunnes uskaltautui maahan ja leikki alkoi. Ja sitä on jatkunut.
    Alma on suukoteltavan suloinen, ja tuo "rento alistuminen" näyttää ihan mielistelyltä. "Oothan mun kaveri, olen ihan pieni ja suloinen mäyläkoila...".

    VastaaPoista
  3. Mäykkyvaavvat on iihania! <3 Tuo viimeinen nahkamasu kuva on ihan liian liikkis! Voi kun tällaiset kuvat herättävät taas mäyräkoirapentukuumeen.

    Meillä on käynyt tuuri, sillä naapuritalossamme asuu Mauria vain muutaman viikon nuorempi karkkarityttö Inkeri ja nämä kaksi ovat päässeet leikkimään ihan pennusta asti yhdessä. Ohikulkijoita meinaa aina hymyilyttää, kun kaksi mäykkyä painii kadulla kuin viimeistä päivää. :)

    Minä en suhtautuisi pennun ujouteen mitenkään liian vakavasti. Kyllä se tyttö siitä vielä rohkaistuu, onhan se sentään mäyräkoira. ;)

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että Almalla on jo koirakavereita. Itse aloitin tutustuttamisen muihin koiriin vasta ekojen rokotusten jälkeen. Siihen on parikin syytä: eka koiramme kuoli parvovirukseen 1 1/2 vuotiaana, ja lisäksi, silloin oli niin kylmä ettei Elliä voinut viedä kunnon lenkeille.
    Myös Elli oli kauhean arka pienenä muita koiria kohtaan. Se lakoaa yhä edelleen toisten koirien edessä, tosin useimmiten se tekee itseään matelemalla tykö aivan kuten Mai kirjoitti: "olen pieni ja suloinen"
    PS. Alma on myös kuin meidän Elli pienenä, tosi nätti "nahkanapa".

    VastaaPoista
  5. Tuo nahkamasukuva täälläkin kirvoitti yhden kappaleen "voiiiih"-äännähdyksiä, kylläpä olikin ihastuttava kuva :)
    Jännä juttu miten sitä näki yhtäkkiä jokapuolella mäyräkoiria kun Alfie oli tullut taloon...en ollut aikaisemmin huomannutkaan, että niitä asui niinkin paljon meidän kulmilla :) Edelleen tekisi mieli pysäyttää jokainen mäykkyä ulkoiluttava (silloinkin kun Alfie ei ole mukanani) ja jäädä haastattelemaan, että "mites teillä se ja se asia ja minkäs ikäinen tämä teidän mäyriäinen on...?" :D Hassua... ;)

    Meillä Alfie oli heti selällään pienenä pentuna kun näki toisen koiran. Oli innoissaan, mutta varmuuden vuoksi alistui kaikille :) Nyt vasta on tullut itsevarmuutta ja jämäkkyyttä poikaan, höveli on edelleen, muttei enää suhtaudu ihan varauksettoman ihastuneesti jokaiseen urokseen. Välillä on niskakarvat pystyssä ja syvää kurkkumurinaa kuultu.

    VastaaPoista
  6. Nelli ja Fanni, mammat ovat pahimpia. :D Tällä hetkellä lähden aina yötä vasten piha-alueelle harjoittelemaan hihnakäyttäytymistä, kun koirattomat mammat tulevat päivittelemään ja kutsumaan "söpöä puppea" luokseen. Hihnan toisessa päässä räjähdetään ilosta ja toisessa taas tuskastutaan jälleen kerran.

    Mai, tuo on Alman näin-kiedon-ihmisen-tassunympärille-temppu. ;)

    Mauri ja Roope, Roopella on käynyt tuuri! Toivottavasti mekin tavataan kivoja mäykkykavereita tulevilla lenkkipoluilla.

    Ellieli, Alma on hassu sekoitus rohkeaa mäyräkoiraa ja epävarmaa pentua. :)

    Maria, juuri näin! Ehkäpä mäyräkoiran mukana tulee mäykkypaikannin kaupan päälle. ;)

    VastaaPoista
  7. Teille on haaste blogissamme :)

    VastaaPoista
  8. Tosi ihanan näkäinen mixi tuo Edi :) Ja Alman kuvat aiheuttavat ihastuneita huokailuja joka kerta :)
    Meillä Pinjan tutustuttaminen koiriin alkoi ehkä samalla vähän huonosti ja hyvin. Vanhempieni 14-vuotias vanhus ei oikein siedä muita koiria, saati pentuja, saati minun koiraani; minun kun kuuluisi olla sen oma, eikä muiden :D No Pinja on kyllä hellyttänyt vanhuksen sydämen, mutta samalla Pinja oppi hieman araksi kun vanhus sitä komenteli ja toisaalta se on vähän hurjapääkin kun ei pienistä ärinöistä enää välitä :D

    VastaaPoista
  9. Sähän ootkin söde! Mä olen nyt sitten kotiutunut ja pihapiiriäni tarkastellut. Kaikki on niin SUURTA...

    VastaaPoista
  10. Sunan, Edi lähettää isoja pusuja kehuista! Minustakin tuo Eddien ulkonäkö on ihana. Jos Edin ulkonäen ja luonteen olisi pystynyt monistamaan, olisimme halunneet sellaisen omaksi koiraksi. Ediä on kuitenkin vain yksi persoonallisuus maailmassa ja me olemme oikein tyytyväisiä mäyräkoiratyttöömme. ;)

    Myrsky, onnea uuteen kotiin ja voi kun päästäisiin leikkimään!

    VastaaPoista