lauantai 14. toukokuuta 2011

Koira tuli taloon

Alma on kohta ollut viikon meillä. Pennun kanssa eläminen on ollut ihanaa ja välillä rasittavaa. Minulla ei ole ollut aikaisempaa kokemusta pentuarjesta. Moneen asiaan on osattu varautua.. Ja yhtä moneen ei. Aloitetaan kuitenkin ensimmäisestä päivästä.

Haimme Alman Choiran kennelistä Vantaalta. Kun pääsimme paikalle, menimme heti takapihalle ihailemaan vapaana riehuvaa pentulaumaa. Paikalla oli myös toinen ostajapariskunta. Yllätyin siitä, että pennuilla ei ollut enää värillisiä pentupantoja. Mietin miten ihmeessä kasvattaja muka tunnistaa pennut toisistaan. Mutta tunnisti hän. Minä en vieläkään tiedä täysin varmana kuvista, että missä niistä on Alma..

 
Miehelle oli ihana, ei isompi kuin ihana, yllätys, kun kasvattajan puoliso ehdotti että mentäiskö me miehet katsomaan lätkää. Raukka parka oli jo murehtinut missaavansa pelin alun ja joutuvansa kuuntelemaan lopun radiosta. Ja hemmetin jännittävä peli siitä tulikin! Minä ja Alma olimme myös katsomassa Suomi vs. Saksa pelin rankkarit. Alma oli onnentuoja ja voitto tuli. ;)

Emä Hilla, haupair Enni sekä vaihteleva määrä pentuja myyräjahdissa.


 

Lähdön koittaessa laitoimme Alman kuljetuskoppaan ja itkuhan siinä tuli. Veimme itkevän neidin autoon ja itku muuttui kiljumiseksi. Päädyimme heti ratkaisuun, jossa isäntä ajoi ja minä istuin Alman kopan kanssa takapenkillä. Alma kiljui alkumatkasta täyttä kurkkua n. 20min. Se kuulostaa lyhyeltä, mutta pitkästä päivästä väsyneenä, nälkäisenä ja päänsärkyisenä se oli todella pitkä aika. :D Varsinkaan, kun ei tiennyt tuleeko siitä loppua. Pidin kättä kuljetuskopan ritilällä, juttelin hiljaa ja välillä avasin luukkua koskettaakseni ja estin pientä rimpulaa tunkemasta itseään ulos. Koira ei matkusta meillä autossa vapaana oman että meidän turvallisuuden tähden ja tämä oli sen asian vaikein koetinkivi. Lopulta Alma sitten hiljeni ja pisti surkeana maata.


Pysähtelimme tiheään tahtiin noin tunnin puolentoista välein. Pysähdysten aikana päästimme Alman pissalle ja leikitimme vähän. Matkan aikana oli myös ruoka-aika, joka onnistui hyvin isännän osattua varata autoon muovikipon ja pullollisen vettä. Joka kerta koppaan joutuminen oli helpompaa ja protestihuutaminen kesti vähemmän aikaa. Kaikista ratkaisevinta oli siis se ihan ensimmäinen kerta.



Kotiin pääsimme keskiyöllä. Uniltaan hetkeksi herännyt, mutta reipas Alma nyysäsi kaikki paikat lävitse. Isäntä myös esitteli innoissaan koko leluarsenaalin. Meillä on koiralle "oma paikka" eli tuo edellisessä postauksessa esitelty entinen pyykkikori. Alusta asti oli kuitenkin selvää, että koira saa nukkua sängyssä. Päiväsaikaan nukkumispaikat ovat syli, sohva tai oma paikka, yöllä sänky. (Alma nukkuu tällä hetkellä sylissäni, mutta kohta siirrän hänet koppaan.) Ensimmäinen yö oli levoton. Alma kuitenkin osasi kertoa, kun hätä iski. Vahinkoja ei sattunut vaan pisut tuliva pihalle ja aamuyön kakka sanomalehdelle. Pentu myös pysyi sängyssä ilman kiehnäämisiä. Seuraavana päivänä molemmat "tuoreet vanhemmat" nukkuivat vuorotellen päiväunet. ;)


Ps. Lisäsin kommenttiboksiin kadonneet kommentit.

8 kommenttia:

  1. Oi että, tuli ihan mieleen Milon hakureissu :)

    On se ensimmäisen ihkaoman koiran hakeminen ja kotiin saaminen niin ihanaa ja jännää aikaa.. On jotenkin niin varovainen kaiken kanssa ja monta asiaa tulee koettua joka ei ehkä oo tullut edes mieleenkään..
    Teillä on mennyt erityisen hyvin jos kerran ekan yön pissatkin tuli ihan ulos eikä sisälle. :)
    Milon eka yö meillä meni ihan pyöriessä, koitin nukkua sohvalla ja koiralla oli pahvilaatikosta väsätty peti siinä vieressä. Oli hiukan väsy seuraavana päivänä mutta niin innoissani olin ettei tullut päiväunet kuuloonkaan :D

    VastaaPoista
  2. Onnea pentuarkeen! Tuntuu välillä pitkältä ja uuvuttavalta, mutta yhtäkkiä heräät todellisuuteen, että mäyräkoirasta on kasvanut aikuinen (siis kooltaan, mieleltäänhän se ei koskaan aikuiseksi kasva :D)
    Bonolta hurmaavalle Almalle tuhansia pusuja ;)

    VastaaPoista
  3. Ihana Alma! Onnea koiravanhemmuudelle! Luulin, että olin ainoa joka on varta vasten opettanut koiran sohvalle, mutta teillähän ollaan kehittymässä hyvää vauhtia samaan suuntaan :) Tasaisen näköinen pentue tosiaan, ja taitaa värityskin olla kaikilla sama. Me jäädään odottelemaan tarinalle jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Jaahas, sitä on sitten kotiuduttu. Hieno!

    Nyt sitten tiedämme, mikä meitä odottaa koiranhakumatkalla eli hermoja raastavaa eroitku. Koppa meilläkin on, Pyryn peruja. Uusia lelujakin ostimme...

    Alma on söde!

    VastaaPoista
  5. Meillä itkettiin ensimmäisenä yönä hieman, sen jälkeen ei kertaakaan. Nyt meillä itketään jos ei päästä juoksussa olevien narttujen perään *huokaus* ;)

    Ihana Alma, niin suloinen turriainen :) Onnea pennuntuoksuiseen elämään; ovat ne niin kertakaikkisen ihania nuo mäyriäislapset <3

    VastaaPoista
  6. Kyllä on Alma oikea söpöliini. Meilläkin itkettiin lähes koko 40 min. matka kun haimme aikanaan Ellin kotiin.

    VastaaPoista
  7. Nettimartta, Meillä Alma "peri" kantokopan joka tuli edelliseltä omistajalta kun MARSUT muuttivat taloon. :D Tälle on hekoteltu monet kerrat. Mutta oikeasti tuo taitaa olla kissan kantokoppa. Kun Alma tuosta kasvaa, niin edessä on oikean autohäkin osto.

    Maria, kiitos! ;) Alma on tähän mennessä itkenyt myös ruokakuppia, kun se on tyhjä.

    Ellieli, hui! Teillä on ollut kestämistä. :D

    Eve, niin on. <3

    Veera, Alma oli saanut olla kasvattajan työnä paljon ulkona, joten pihalle tarpeiden teko oli jo osittain tuttua. Ainakin tässä vaiheessa tuntuu että sisäsiistiksi opettaminen on suhkot helppoa. :D *koputtaa puuta*

    Sohvi, meillä tuo miehen perheen koira on oikea sohvakainalokaveri. Edin jälkeen oli helppoa heti ajatella, että meidänkin oma koira saa tulla sänkyyn ja sohvalle. :) Kunhan haluttaessa siirtyy aina ihmisen tieltä pois.

    Ansku, Tuota mä yritän ajatella niinä hetkinä kun on viidennenkymmenennen kerran kieltänyt Almaa koskemasta isännän tupakkakenkiin. ;D Alma lähettää Bonolle iloisia leikkihaukkuja!

    VastaaPoista