sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Koirakavereita

Olemme joka viikko tavanneet uuden koiran. Ensimmäisenä tutustutimme Alman kaikista tärkeimpään koirakaveriin, Eddieen. Edi on miehen vanhempien koira, meidän hoitokoiramme ja kaikkien karvaisten sankari.. ainakin omasta mielestään. Meillä on todella läheinen suhde Ediin myös sen takia, että se asui meillä vuoden verran aina puolet viikosta. Eddiessä on ainakin kultaistanoutajaa, labbista ja partacollieta. Minä jännitin aivan hulluna Edin ja Alman ensitapaamista. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Olemme käyneet miehen kotona aina useita kertoja viikossa ja joka kerta Edi ottaa Alman luonnollisemmin.

Eddien ensinuuhkaisu.
Edi, neljä ja puoli.
Allekirjoittanut on saanut haasteen opetella vaalean ja tumman koiran yhteiskuvaamista.

Toinen tärkeä koirakaveri tulee olemaan setäni hurjan harmaa hirvikoira, Milla. Milla on usein isäni työnä ja välillä meillä hoidossa. Milla on äksy muille nartuille ja pienellä varauksella odotamme miten käy Alman kasvaessa. Ainakin tulemme yrittämää kovasti nyt ensimmäisen vuoden ajan "sisäänajaa" Almaa Millan elämään.

Milla, kuusi vuotta.
Alma oli utelias Millasta. Millaa ei nyt niin hirveästi pikkusintti kiinnostanut.

Lisäksi yllätyimme iloisesti, kun tapasimme melkein kotiovella karkeakarvaisen kääpiömäyräkoira Miisan! En ollut koskaan Miisaa tai sen omistajaa nähnyt, mutta he käyvät kuulemma usein naapurissa kylässä. Olin todella iloinen, että sain Alman tapaamaan toisen mäyräkoiran. Lupasimme törmäillä tulevaisuudessakin. Täällä meidän asuinalueella on todella paljon koiria ja mäyräkoiria näkyy melkein päivittäin. Harmi vain, että minä olen aina autossa kun niitä menee omistajineen ohi. Olen naureskellut ajatukselle, että mitä ihmiset ajattelisivat jos löisin jarrut tiskiin ja ryntäisin kadulle juttelemaan alkurepliikillä "meilläkin on mäyräkoira"! Vielä pitää malttaa, että Alman rokotukset ovat voimassa ja ikää on tullut vähän lisää. Sitten me lähdemme valloittamaan kaikki läheiset puistotiet!


Kaikissa kolmessa kohtaamisessa Alma on käyttäytynyt samalla tavalla. Eddien tapaamisessa Alma oli irti jonka seurauksena se ryntäsi auton alle. Kahdella seuraavalla kerralla Alma on ollut hihnassa oman turvallisuutensa takia. Alma jähmettyy, kun näkee toisen koiran. Tähän mennessä aina vanhempi koira on tehnyt aloitteen ja lähtenyt tulemaan uteliaana kohti. Alma tekee paniikkiryntäyksen, joka on kahdella viimeisellä kerralla loppunut hihnan loppumiseen. Sen jälkeen paniikin pitää antaa vähän aikaa rauhoittua. Pian Alma tekee päätelmän ettei mitään vaaraa ole ja lähtee omassa tahdissaan tutustumaan uuteen tuttavuuteen. Jos toinen koira yrittää liian nopeasti tehdä aloitetta Alma pakenee uudestaan. Alman pitää antaa rauhassa tarkkailla tilannetta ja antaa edetä omassa tahdissaan. Hyvin pian Alma uskaltaa nuuhkia, mutta jos uusi koira yrittää liian nopeasti laittaa päänsä lähelle, Alma kierähtää selälleen ja jähmettyy. Siitä sitten pikku hiljaa tyttö saa lisää rohkeutta ja lopulta uskaltaa liikuskella vapautuneesti sekä ihmetellä uutta tuttavuutta. Mielenkiintoista seurata jatkuuko tämä käyttäytymismalli koko pentuajan vai alkaako tyttö saada enemmän rohkeutta positiivisten kokemusten kautta.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Suomi on uusi maailmanmestari, hei!

Tänä vuonna jääkiekosta tuli kultaa ja se on sen verran iso asia, että Almankin päiväkirjassa se pitää mainita. ;) Alma otti aika lunkisti kisastudiot. Kun Suomi ja Venäjä kohtasivat toisen kerran, meteliä oli sen verran että koira säpsyi pariin otteeseen. Kultaottelussa Alma parka meni aivan paniikkiin omistajan ja appiukon kolmen ekan maalin meluamisesta, että tarvittiin "mumman" syli rauhoittamiseen. Kolmannen erän Alma nukkuikin sitten minulla hupparin sisällä kengurupussissa ja siinä eivät haitanneet mitkään äänet. Suomi sai kultaa ja me saimme tyytyväisenä todeta että Alma ei ole meluarka. :) Noutajasekoitus Edin kanssa olemme tottuneet välttämään kovia ääniä. Se, että puhe edes nousee kipakkaan tasoon saa Epun häipymään huoneesta. Uutena vuotena onneksi Edi ei mene paniikkiin, mutta sitten pitäisi olla koko ajan pihalla huutamassa näkymättömille vihollisille..



Emäntä peukuttaa Suomelle ja Alma vetelee hirsiä.
Miten muilla meni koiran kanssa pelit?

lauantai 14. toukokuuta 2011

Unikuvia

Kuten varmasti monet tietävät Blogger on viime päivinä sekoillut omiaan ja poistanut päivityksiä sekä kommentteja. Toivottavasti kaikilla on tilanne korjaantunut ja suurin piirtein kaikki on tallella. Minulla hävisi 12.5. tehdyt omat sekä muiden kommentit. Omaan blogiini tulleet kommentit olivat onneksi tallessa sähköpostissa. :) Mutta tylsää todeta, että kommentoin todella monia mäykkyblogeja juuri tuona päivänä ja nyt kommentit ovat kadonneet. Tällainen herättelee aina miettimään sähköisen datan heikkouksia. Mitenkä olisi ensimmäisenä alkaa teettämään valokuvia tai edes tekemään varmuuskopioita?


Mutta tekniikasta karvaisen unipötköömme. Pienet pennut tarvitsevat paljon unta. Mäyräkoirat rakastavat nukkumista. Tästä yhteenvetona ei pitäisi olla kovin suuri yllätys että meillä nukutaan joka välissä. Alman nukkumista on hauska seurata. Pentu vingahtelee, huitoo jaloillaa, imee maiskuttaen ja tietenkin tuhisee.


Alman lempipaikka nukkumiseen on jomman kumman vieressä. Kaikista mieluisinta on hakeutua mahdollisimman lähelle kaulaa. Olen kehittänyt ajatuksen, että siinä tuntuu pulssi kaikista parhaiten. Alma ei ole koskaan nukahtanut "suorilta jaloilta" tai vahingossa vain jonnekin. Eddie noutajasekoitus harrasti kuulemma tätä paljonkin pentuna. Alma etsimällä etsii mahdollisimman mukavan paikan ja vasta sitten ummistaa silmänsä. Jos ihmisen syliin / kainaloon / rinnan päälle ei pääse, toiseksi hyviä vaihtoehtoja on ihmisen vieressä sohvalla, omassa kopassa tai sitten uusimpana aluevaltauksena jalkarahin päällä! Tosin epäilen että kopassa on aavistuksen viileä ja työn alla on etsiä komeron syövereistä toinenkin fleeceviltti.


Viime yönä Alma teki jotakin erikoista. Heräsin aamuyöstä Alman huutoon. Se oli nukkunut meidän välissä keskellä sänkyä. Olin aivan unenpöpperössä ja ensimmäinen ajatukseni oli että nyt koiralla tulee alleen. Nappasin sen syliin ja juoksin takaovelle. Alma huusi ja puri minua sormiin. Laskin mötkön terassille ja Alma jäi siihen makaamaan edelleen huutaen. Tässä vaiheessa tajusin ettei kyse ollut vessahädästä. Tilanne loppui sen jälkeen. Alma lopetti huutamisen ja jäi tuijottamaan minua hölmistyneenä. Nostin sen syliin, vein sänkyyn ja se nukahti saman tien uudestaan. Näkikö koira pahaa unta?

Koira tuli taloon

Alma on kohta ollut viikon meillä. Pennun kanssa eläminen on ollut ihanaa ja välillä rasittavaa. Minulla ei ole ollut aikaisempaa kokemusta pentuarjesta. Moneen asiaan on osattu varautua.. Ja yhtä moneen ei. Aloitetaan kuitenkin ensimmäisestä päivästä.

Haimme Alman Choiran kennelistä Vantaalta. Kun pääsimme paikalle, menimme heti takapihalle ihailemaan vapaana riehuvaa pentulaumaa. Paikalla oli myös toinen ostajapariskunta. Yllätyin siitä, että pennuilla ei ollut enää värillisiä pentupantoja. Mietin miten ihmeessä kasvattaja muka tunnistaa pennut toisistaan. Mutta tunnisti hän. Minä en vieläkään tiedä täysin varmana kuvista, että missä niistä on Alma..

 
Miehelle oli ihana, ei isompi kuin ihana, yllätys, kun kasvattajan puoliso ehdotti että mentäiskö me miehet katsomaan lätkää. Raukka parka oli jo murehtinut missaavansa pelin alun ja joutuvansa kuuntelemaan lopun radiosta. Ja hemmetin jännittävä peli siitä tulikin! Minä ja Alma olimme myös katsomassa Suomi vs. Saksa pelin rankkarit. Alma oli onnentuoja ja voitto tuli. ;)

Emä Hilla, haupair Enni sekä vaihteleva määrä pentuja myyräjahdissa.


 

Lähdön koittaessa laitoimme Alman kuljetuskoppaan ja itkuhan siinä tuli. Veimme itkevän neidin autoon ja itku muuttui kiljumiseksi. Päädyimme heti ratkaisuun, jossa isäntä ajoi ja minä istuin Alman kopan kanssa takapenkillä. Alma kiljui alkumatkasta täyttä kurkkua n. 20min. Se kuulostaa lyhyeltä, mutta pitkästä päivästä väsyneenä, nälkäisenä ja päänsärkyisenä se oli todella pitkä aika. :D Varsinkaan, kun ei tiennyt tuleeko siitä loppua. Pidin kättä kuljetuskopan ritilällä, juttelin hiljaa ja välillä avasin luukkua koskettaakseni ja estin pientä rimpulaa tunkemasta itseään ulos. Koira ei matkusta meillä autossa vapaana oman että meidän turvallisuuden tähden ja tämä oli sen asian vaikein koetinkivi. Lopulta Alma sitten hiljeni ja pisti surkeana maata.


Pysähtelimme tiheään tahtiin noin tunnin puolentoista välein. Pysähdysten aikana päästimme Alman pissalle ja leikitimme vähän. Matkan aikana oli myös ruoka-aika, joka onnistui hyvin isännän osattua varata autoon muovikipon ja pullollisen vettä. Joka kerta koppaan joutuminen oli helpompaa ja protestihuutaminen kesti vähemmän aikaa. Kaikista ratkaisevinta oli siis se ihan ensimmäinen kerta.



Kotiin pääsimme keskiyöllä. Uniltaan hetkeksi herännyt, mutta reipas Alma nyysäsi kaikki paikat lävitse. Isäntä myös esitteli innoissaan koko leluarsenaalin. Meillä on koiralle "oma paikka" eli tuo edellisessä postauksessa esitelty entinen pyykkikori. Alusta asti oli kuitenkin selvää, että koira saa nukkua sängyssä. Päiväsaikaan nukkumispaikat ovat syli, sohva tai oma paikka, yöllä sänky. (Alma nukkuu tällä hetkellä sylissäni, mutta kohta siirrän hänet koppaan.) Ensimmäinen yö oli levoton. Alma kuitenkin osasi kertoa, kun hätä iski. Vahinkoja ei sattunut vaan pisut tuliva pihalle ja aamuyön kakka sanomalehdelle. Pentu myös pysyi sängyssä ilman kiehnäämisiä. Seuraavana päivänä molemmat "tuoreet vanhemmat" nukkuivat vuorotellen päiväunet. ;)


Ps. Lisäsin kommenttiboksiin kadonneet kommentit.

torstai 5. toukokuuta 2011

Huomenna!

Huomenna Alma haetaan kotiin. Tänään kävimme eläinkaupassa hakemassa tarvikkeita. Itse suosin paikkakunnan pienintä eläinkauppaa, joka ei ole ketju.


Mukaan tarttui tukevat ruokakipot jotka saa pestä tiskikoneessa, kynsisakset, Puppy Kong, vetolelu ja pallo. Tuntui hassulta ostaa noin pieniä tavaroita. Noutajasekoitus Ediä varten ollaan aina katseltu kaupassa ne isoimmat lelut. Ediä on kyllä hemmoteltu leluilla vähän liikaa. Pitää yrittää opetella itsehillintää Alman kanssa.. Täältä löytyy mainosvideo tuosta vinkuvasta Kongista.

Pedin kanssa meillä oli vähän ongelmaa. Alunperin olin haaveillut ottavani lapsuudenkodistani vanhan pärekopan, johon sitten möyheä viltti pohjalle. Kuitenkin luettuani pentujen ja mäyräkoirien innosta nykertää kaikkea mikä vaan tuntuu hyvältä hampaissa, päätin luopua ideasta. Ehkä tuo sisustuksellisesti kaunis nukkumakori tulee meille myöhemmin.. Tai sitten ei. Sovimme, että teemme pennun ensimmäiseksi nukkumapaikaksi pahvilaatikosta turvallisen pesän. Mutta! Kun siivosin sain ahaa-elämyksen.


Makkarin nurkassa oli seissyt jo jonkin aikaa käytöstä poistettu kankainen pyykkikori. Olin käyttänyt sitä ylimääräisten tyynyjen säilytykseen.


Stadaa! Leikkaisin vain kantokahvat pois ja koiran oma paikka oli valmis. Pohjalle laitoimme sanomalehteä ja päälle viltin. Tästä halpa vinkki toisille koiranomistajille. Noita kankaisia pyykkikoreja myydään monilla eri kuoseilla varustettuna hyvin monissa tavarataloissa. Hintaa on alle vitosen.


Kuva koiran näkökulmasta. Pedin paikaksi valikoitui makkari. Uskon että Almalle kelpaa!

tiistai 3. toukokuuta 2011

Ensitapaaminen ja pentukuvia

Päivitys ensitapaamisesta pääsi venymään, koska koneenkäyttäjällä tökki enkä saanut lisättyä kuvia tänne blogiin. Tätä oli tietysti vaikea niellä ja avun kysyminen kesti tähän asti. Mies löysi sitten heti asiaan ratkaisun..

Meillä oli siis huhtikuussa viikonloppureissu, jonka yhteydessä ajelimme kasvattajalle katsomaan tulevaa pentua. Itseäni jännitti aivan valtavasti, koska en ole ikinä ollut vastaavassa tilanteessa. Miehellä oli kokemusta, mutta vuosien takaa. Minua jotenkin hämäsi ajatus siitä, että menemme vieraitten ihmisten kotiin lauantaina myöhään illalla ja haluaisimme vielä viettää siellä aikaa. Onneksi pelkoni olivat turhia ja kasvattaja todella mukava. Paikalla oli toinenkin pennunostajapoppoo, lapsiperhe vielä kauempaa kuin me!

Ensikohtaamisemme Alman kanssa oli.. uninen. :D


Hän oli aivan unella leikittyään ja syötyään. Kun sain kasvattajan valitseman pötkylän syliini, en tiennyt kuinka päin olisi pitänyt olla. Alma ei välittänyt mitään vaikka heiputin tassuja, rapsutin mahaa ja silittelin etusormella. Häntä kiinnosti nukkuminen.


Jotkut Alman sisaruksista tepsuttivat lattialla ja yksi ainakin kävi tutustumassa varpaisiin. Mutta meidän tyllerö näytti mitä mäyräkoirat osaavat erityisen hyvin.


Kahvittelimme ja juttelimme rauhassa kasvattajan olohuoneessa minun rapsuttaessa jalalla melkein koko ajan yhtä talon kolmesta aikuisesta nartusta. Tämän jälkeen menimme uudestaan katsomaan pentuja ja siellä oltiinkin saatu levättyä.


Kuvia tallentui kameralle aivan valtavasti. Kuitenkin kaikki vastaavassa tilanteessa olleet tietävät, että suurin osa näistä ikuistuksista on suttua, puolikkaita koiria sekä lattiaa. Yritin tehdä neljään asiaa yhtä aikaa. Kuvasin, keskustelin kasvattajan kanssa, hössötin Almaa ja hössötin muitakin pentuja. Onneksi onnistuneitakin otoksia tuli. Meille on tulossa kaunis, rohkea tyttö! Alma oli pieni tarmopesä, joka hurmasi meidät heti. Osoituksen luonteestaan hän näytti vierailun loppupuolella. Kaikki koirat, kolme aikuista ja seitsemän pentua päästettiin yhtä aikaa pihalle. Sisälle tultaessa oli edessä ynnäily, että kaikki ovat tallella. Yksi pentu puuttui ja kuka se olikaan kaikessa rauhassa pihalla yksistään tutkimassa puutarhakalusteiden alla kuin meidän tyttö. :D

Loppuun vielä kasvattajan vanhempi kuva kauniista emästä koko pentueen kanssa. Itse en saanut ikuistettua emää kovin imartelevasti.

 
(c) Leena Vatanen, Choiran kennel