tiistai 22. maaliskuuta 2011

Mikä pienelle nimeksi

Tulevalle perheenjäsenelle nimen valitseminen oli jännää. Aivan ensimmäinen päähänpälkähdys, jota käytimme alkaessamme tutkia kasvattajia oli Napoleon. Tuo pieni iso historian merkkihenkilö. Täydellinen ajatellen mäyräkoiraa! Tiesin kuitenkin ettei se olisi toiminut kutsumanimenä ja yritimmekin maistella lyhennettyjä versioita Napo ja Napsu. Kuitenkaan kumpikaan ei kuulostanut meistä kivalta. Siltikin mielen perukoille jäi kutittamaan visio kahdesta mäyräkoirapojasta, Napoleon ja Aleksanteri! Bonapartesta ja Suuresta seuraavat.

Ennestään avomiehen kotona oli ollut käppänäuros Raffe ja nykyinen karvakasa jota pidämme puoliksi omanamme kantaa nimeä Eddie (Edi). Minä luetteloin päässäni tuntemani koirat kahteen listaan, ihmisten nimiin ja koiran nimiin. Tuttuja koirannimiä perhe- ja kaveripiiristä oli/on mm. Jassu, Alli, Kamu, Heta, Tarmo, Milla, Touho, Milka, Mini&Maxi, Osku, Wertti, Dingo, Sissi, Venla&Fiona jne jne.

Itsestä tuntuu että kun tällä hetkellä lasten nimissä jyllää vanhojen ja vanhoilta kalskahtavien nimien muoti, niin se on myös luonnollisesti siirtynyt lemmikkien nimiin. Me etsimme aluksi ensisijaisesti uroskoiraa ja tykästyimme seuraavaksi Väinö nimeen. Se olisi varmaan tullutkin uroksen nimeksi vaikka törmäsin kirpparilla äitiin ja hänen karkailevaan Väinö poikaansa. "VÄINÖ?! Heti takaisin!" Mietin että olisin voinut itsekin antaa pojalle nimeksi Väinö.

Saimme kuitenkin kuulla että tuleva koiramme olisi narttu. Miehen ensimmäinen nimiehdotus oli Riitta. Meillä on kuitenkin tuttavapiirissä aivan tarpeeksi Riitta nimisiä naisia, jotka eivät varmastikaan olisi olleet kovin otettuja tästä kaimakunniasta. Googletin netistä koirannimisivuja ja niitä löytyikin todella mukavasti. Kirjoitin yhden sivuston koiranimikalenterin pohjalta oman listan nimistä jotka kuulostivat omaan korvaan kivoilta. Kävin listan läpi miehen kanssa. Mietimme mitä nimestä tulee ekana mieleen, onko nimi helppo sanoa esim. käskytilanteissa, onko siinä sihiseviä ja epämiellyttäviä äänteitä koiralle ja ylipäätään kuulostaako se omalta. Karsimme listan puoleen ja jätimme nimet hautumaan. Listalta löytyi monia hyviä nimiä esim. Rulla, Ulpu, Vonne, Alva, Frida, Dooris ja Melli. Lopulta nimi tuli kuitenkin listan ulkopuolelta. Eräänä talvipäivänä kun istuimme autossa mieheltä tuli suusta nimi Alma. Ja se se oli.

5 kommenttia:

  1. Nimien kleksiminen on hauskaa touhua. Yleensä "se oikea" nimi tulee kuitenkin kuin puun takaa ja tuntuu samantien istuvan omaan suuhun.Itse uskon myös vakaasti vanhaan sanontaan "Nimi on enne". Nellistä tuli ainakin todella nellimäinen: Oikea poikatyttö, kekseliäs hassuttelija. :)

    Mukavaa pennunodotusta!

    VastaaPoista
  2. Alma on oikein sopiva nimi mäyräkoiralle. Alma, tänne! Alma, istu! Alma, ei tee enää kepposia...

    Serkkullani on Doris-niminen mäyräkoira. Etelä-Pohjanmaallahan ei D-kirjainta osata lausua kirjakielellä, joten äitini kertoi serkkuni koiran nimeksi Rooris :)

    VastaaPoista
  3. Täältähän mekin olemme ja jos olisimme Dooriksen nimeksi laittaneet niin suvusta olisi löytynyt "Rooriksen" vääntäjiä. :D

    VastaaPoista