tiistai 22. maaliskuuta 2011

Mikä pienelle nimeksi

Tulevalle perheenjäsenelle nimen valitseminen oli jännää. Aivan ensimmäinen päähänpälkähdys, jota käytimme alkaessamme tutkia kasvattajia oli Napoleon. Tuo pieni iso historian merkkihenkilö. Täydellinen ajatellen mäyräkoiraa! Tiesin kuitenkin ettei se olisi toiminut kutsumanimenä ja yritimmekin maistella lyhennettyjä versioita Napo ja Napsu. Kuitenkaan kumpikaan ei kuulostanut meistä kivalta. Siltikin mielen perukoille jäi kutittamaan visio kahdesta mäyräkoirapojasta, Napoleon ja Aleksanteri! Bonapartesta ja Suuresta seuraavat.

Ennestään avomiehen kotona oli ollut käppänäuros Raffe ja nykyinen karvakasa jota pidämme puoliksi omanamme kantaa nimeä Eddie (Edi). Minä luetteloin päässäni tuntemani koirat kahteen listaan, ihmisten nimiin ja koiran nimiin. Tuttuja koirannimiä perhe- ja kaveripiiristä oli/on mm. Jassu, Alli, Kamu, Heta, Tarmo, Milla, Touho, Milka, Mini&Maxi, Osku, Wertti, Dingo, Sissi, Venla&Fiona jne jne.

Itsestä tuntuu että kun tällä hetkellä lasten nimissä jyllää vanhojen ja vanhoilta kalskahtavien nimien muoti, niin se on myös luonnollisesti siirtynyt lemmikkien nimiin. Me etsimme aluksi ensisijaisesti uroskoiraa ja tykästyimme seuraavaksi Väinö nimeen. Se olisi varmaan tullutkin uroksen nimeksi vaikka törmäsin kirpparilla äitiin ja hänen karkailevaan Väinö poikaansa. "VÄINÖ?! Heti takaisin!" Mietin että olisin voinut itsekin antaa pojalle nimeksi Väinö.

Saimme kuitenkin kuulla että tuleva koiramme olisi narttu. Miehen ensimmäinen nimiehdotus oli Riitta. Meillä on kuitenkin tuttavapiirissä aivan tarpeeksi Riitta nimisiä naisia, jotka eivät varmastikaan olisi olleet kovin otettuja tästä kaimakunniasta. Googletin netistä koirannimisivuja ja niitä löytyikin todella mukavasti. Kirjoitin yhden sivuston koiranimikalenterin pohjalta oman listan nimistä jotka kuulostivat omaan korvaan kivoilta. Kävin listan läpi miehen kanssa. Mietimme mitä nimestä tulee ekana mieleen, onko nimi helppo sanoa esim. käskytilanteissa, onko siinä sihiseviä ja epämiellyttäviä äänteitä koiralle ja ylipäätään kuulostaako se omalta. Karsimme listan puoleen ja jätimme nimet hautumaan. Listalta löytyi monia hyviä nimiä esim. Rulla, Ulpu, Vonne, Alva, Frida, Dooris ja Melli. Lopulta nimi tuli kuitenkin listan ulkopuolelta. Eräänä talvipäivänä kun istuimme autossa mieheltä tuli suusta nimi Alma. Ja se se oli.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Alku

Meille on vihdoinkin tulossa oma koira. Rotua on mietitty laidasta laitaan. Meillä on hoitokoirana sekarotuinen noutajapoika, jolla on iso paikka molempien sydämessä, mutta kuitenkaan kultsi tai labbis ei tullut kyseeseen. Ongelmana taisi olla eniten, että kahden eläinrakkaan mielestä mielenkiintoisia koirarotuja oli liikaa. Kuitenkin lopulta päädyttiin pieneen isoon persoonaan, mäyräkoiraan.

Kasvattajan valinta tuntui aluksi salapoliisityöltä. Halusimme terveen koiran ja vastuullisen kasvattajan. SML:n sivut olivat se ensimmäinen lähtökohta. Lisäksi Helena Koskentalon "Koiramaailman jättiläinen" auttoi alkuun. Nuohosin kasvattajien kotisivuja lävitse ja pikkuhiljaa selvisi selkäkuvausten K0-K7 merkitys, käyttö- ja näyttöpuoli sekä sukusiitosprosentti pentueissa. Soitin useille kasvattajille ja kuulostelin kuka voisi olla meille sopivin. Lopulta päädyimme kenneliin, jonka pentue syntyi nyt maaliskuussa. Meille tulee siis toukokuun alussa karkeakarvainen mäyräkoiranarttu.

Blogi seurailee koiramaista arkea ja sitä kuinka pienestä pennusta kasvaa iso pötkö. Blogin nimeksi valikoitui Sesse Koiviston romaanin nimi. Suosittelen ehdottomasti tätä 70-luvulla kirjoitettua "Mäyräkoiran päiväkirjaa" kaikille eläinrakkaille. :)