maanantai 12. joulukuuta 2011

Piparin paistaja

Huh huh! Emäntä tuumasi että olisi tehnyt joulukuun ensimmäisen päivityksen.. ensimmäisenä päivänä. Ja kun se kiireiden takia jäi, niin nyt ollaankin ihan pian kuun puolivälissä! Joulukuu on kyllä vuoden nopein kuukausi.


Joulupuuhat ovat täälläkin käynnissä kaiken muun kiireen keskellä. Haaveina oli tehdä tänä vuonna itse (lisäaineeton) piparitaikina, mutta taitaa olla parempi jättää se ensi vuodeksi. Onneksi tarvittaessa voi turvautua kaupan valmistaikinaan, joka maistuu sellaisenaan ja paistettuna ihan hyvältä.



Koirattomat ihmiset ajattelevat varmasti höynähtäneeksi, kun niitä koiria pitää tukkia jopa pipareihin. ;) Mutta meidän taloudessa ne ainakin saivat aikaan hyvää mieltä ja hilpeyttä. Täytyyhän Almalla ja Edillä olla omat piparkakkumuotit! Pieni mäyräkoiramuotti on verkkokauppa Confetista. Hinta oli minusta varsin kohdillaan eli piparimuotti kustansi 2,90€. Normaalikokoinen noutajamuotti on pari talvea sitten ostettu ihan paikallisesta marketista. Piparin paiston ajan keittiössä hääräsi myös Alma. Taikinaa ei jostain syystä tipahtanut pieneen isoon kitaan mutta mielenkiintoisia hajuja riitti. Alma myös vahti erittäin kunniakkaasti ettei yksikään satsi kärähtänyt uuniin.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Ensilumilla

Viime viikolla satoi vähän lunta ja tällä viikolla tuli vähän enemmän. Nyt kaikki on taas sulanut pois ja emäntä saa siirtää polkupyörän nastarenkaiden hankkimisen jonnekin edemmäs. Alma oli aivan liekeissä paksusta valkoisesta kerroksesta maan päällä ja erityisesti hajuista. Ilmeisesti lumen päältä kaikki mielenkiintoiset jäljet haisevat paremmin kirsuun kuin märästä maasta. Tai sitten siinä on vain uutuuden viehätystä. Kuitenkin lenkeillä narun toisessa päässä ei tepsuttanut kiltti mäyräkoira vaan joka paikkaan singahteleva haisutuhiseva pötkö. Kylmiä päiviä silmällä pitäen Almalle on myös hommattu talvitakki. Tässä kuvamateriaalia iloisesta punatakista.

Seisotuskuva, jonka ottamisesta Alma ei ollut niin kiinnostunut.
Ai onks sulla heittää mulle jotakin?
Rakkaustuhisija.
Lumipaakku?! Saan sen!
Tämän päiväinen todellisuus lumen ja valoisuuden kadottua. Paluu huomiokamppeisiin.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Aktivointia

Nyt jotain täysin uutta Alman päiväkirjassa. Nimittäin ensimmäinen videomerkintä! Ostimme Nina Ottossonin pyramiidin ja tässä mallia mitä Alma kyseisestä vempeleestä tuumaa. Samalla periaatteella toimiva vekotin on näkynyt viime aikoina myös mm. Mäyräkoira Pyryllä.

video

Video on kännykkälaatua ja emäntä oli liian laiska etsimään mitään muokkausohjelmaa jolla turhia kohtia olisi voinut pilppoa pois. Ehkä ensi kerralla. ;)

lauantai 19. marraskuuta 2011

Odotus

Alma ihmettelee missä se kauan hehkutettu ensilumi on? Siitä on kovasti puhuttu, mutta vieläkään siihen ei ole päässyt tutustumaan. Viestejä kuuluu, että sitä olisi nähty etelämmässä ja pohjoisemmassa, mutta ei täällä meidän leveyspiireillä! Emäntä ja Alma jatkavat maan värin tarkkailua.

Alman mielestä odotellessa voi ottaa torkkuja.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Villi ja vapaa mäyräkoira

Remissä vai remmittä? Mäyräkoira tietää ainakin vastauksen. Ilman muuta vapaana! Plussaa vielä tulee kun on syksyisen viileä ilta ja matkan varrelle osuu pariakin erilaista peltoa sekä metsäryteikköä.

Moi mamma! Saanko mä jo mennä?
Japadapaduu!
Ilmatilassa havaittu lentävä nakkipötkö varustettuna jäniksen korvilla.
Illan hämärtyessä usva alkoi nousta.
Jaaaaaaahuuuu!
Aurinko meni mailleen.
Kastunut, mutta muuten tyytyväinen mäyräkoira valmiina kotiin lähtöön.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Tunnustus

Alma sai patistettua emännän pitkästä aikaa kunnolla koneelle ja pitää varmuuden vuoksi vahtia omalta lepopaikaltaan. Olemme saaneet tunnustuksen Me and the Mäyräkoira-blogin Nelliltä ja Fannilta. Kiitos siitä!


Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus viidelle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille viidelle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Uskon, että suurin osa on jo kyseisen tunnustuksen saanut. Jos joku kuitenkin jäi ilman, niin epäsuorasti tunnustan sen silloin sinulle. ;)

1:
Alman ensimmäiset juoksut olivat lokukuussa neidin ollessa 7kk. Tätä ennen omistajilla ei ollut paljon mitään kokemusta tai tietoa nartun juoksuista. Hoitokoira Milla on ollut kerran viikon hoidossa niin että juoksut olivat samaan aikaan. Onneksi netistä löytyi tietoa mm. se että tilanne ei todellakaan ole ohi siinä vaiheessa kuin vuoto lakkaa..

2:
Alman ensimmäisille juoksupöksyille kävi köpsösti. Onneksi ne olivat parin euron halpiaiset jotka jo käytön aikana alkoivat antaa viitteitä hajoamisesta. Juoksujen aikaan emäntään iski raju parin viikon influenssa ("Minähän en koskaan sairasta flunssia.") ja Alman ulkoilut kutistuivat takapihalla piipahtamisiin. Emännän sitten nukkuessa kuumehouruissa oli Almalle iskenyt kova kakkahätä. Voi sitä huudon määrää, kun mäyräkoiraneiti kakkasi omien juoksupöksyjensä sisään! Järkyttyneempää luontokappaletta saa hakea. :D Voin kertoa, että siinä vaiheessa omistajaa ei paljoa naurattanut.

3:
Alma ei ole sisäsiisti. Täysin toivoton tapaus se ei ole ja edistystä on tapahtunut huimasti pentuvaiheen jälkeen, mutta neiti ei tee vielä 100% kaikkia tarpeitaan pihalle. Viimeaikaisten turhautumisten jälkeen on omistajilla taas uutta puhtia rynnätä vielä ankarempaan sotaan pissalätäköitä vastaan.

4:
Alma syö Royal Caninin mini junioria, jota suositellaan syötettäväksi max. 10kk asti. Sen jälkeen vaihtuu ruoka, mutta emme vielä tiedä mihin.

5:
Alma on löytänyt lelujen hajoittamisen ilon. Pehmolelut odottavat korjaamista. Pehmeitä muovileluja ei enää tähän talouteen tule.

6:
Emäntä on synkimmillä hetkinään miettinyt miksi ihmeessä valitsi mäyräkoiran eikä mitään kivaa kilttiä sylipuudelia. Sitten taas järki on voittanut. ;)

7:
Eilen iltalenkillä meillä oli kolme vieraan koiran ohitustilannetta ja Alma käyttäytyi oikein mallikaasti. Emäntä oli ylpeä. Näissä tilanteissa tajuaa, että kyllä jotain menee sinne kalloon.

8:
 Tänään pääsemme viikonlopun viettoon mummalaan. Omistajat nauttivat perheen kanssa yhdessäolosta, saunasta, paljusta sekä hyvästä ruoasta. Alma nauttii Eddien kiusaamisesta sekä isolla markilla vapaana olemisesta. Oikein hyvää viikonloppua kaikille!


maanantai 5. syyskuuta 2011

10 suosikkikoirarotua

Annamari Kaikki elämäni koirat-blogista oli luonut uuden haasteen.

Esittele, postauksen muodossa, 5-15 suosikkikoirarotuasi, joko tämän hetkistä tai kautta aikojen. Saat perustella valintasi tai olla perustelematta. Mukavaa olisi, jos haastaisit muutaman bloggaajan mukaan, mutta jos ei huvita, niin ei sekään haittaa. ;D

Emännän 10 suosikkikoirarotua
(Alma: "Minä x 10, tietenkin!")

1. Mäyräkoira


En voinut jättää mäyräkoiraa pois listalta vaikka se ilmiselvä lempparirotu onkin!  Persoonallinen jukuripää, kainalokoira, äärettömän monipuolinen harrastuskoira sekä terve ja pitkäikäinen rotu.

2. Ranskanbulldoggi

Luin jostakin blogista lauseen, jossa kuvailtiin että asia soittelee sieluni kannelta tms. Noh, ranskanpullat tekevät minulla juuri sitä. Ne vaan ovat minusta niin sympaattisia. Kun aloin tosissani haaveilemaan ensimmäisessä omassa kodissani koirasta, haavekuvissani siinsi ranskanbulldoggi. Siinä vaiheessa ne olivat vasta tulossa muotiin. Minusta on ollut todella surullista seurata rodun massatulemista ja siitä johtuvia kaikkia huonoja puolia. Nytkin jos menee selailemaan pääkaupunkiseudun koiramyynti-ilmoituksia niin verenpaine alkaa nousemaan. Pentutehtaitailijat sekä epämääräiset kasvattajat ja maahantuojat revittelevät sillä kentällä täysiä. Tämän lisäksi ranskanbulldoggi on minun mielestäni liian sairas, että voisin hankkia sellaisen. Vaikka tavallaan yritän boikotoida kyseistä rotua niin en voi silti itselleni mitään. Kun koirapuistoon saapuu iloinen lepakkokorva, minä olen onnesta soikeana.

3. Berninpaimenkoira


Harkitsimme vakavasti berninpaimenkoiraa ennen kuin kuvaan astui mukaan mäyräkoirat. ;) Isännällä oli ollut kova hinku "isoon ja karvaiseen" ja berni miellytti minunkin silmääni. Koimme että olimme saaneet Eddien kautta esimakua kuolasta ja karvasta. Olen myös kiinnostunut kaikesta ystäväkoiratoiminnasta ja olin tuolloin törmännyt usein haliberneihin. Se mihin meillä kiinnostus tyssäsi oli se että berneillä on lyhyt ikäennuste. Lenkillä kuitenkin on hienoa katsella vastaan tulevan aikuisen berninkoiran ryhdikästä olemusta.

4. Lagotto Romagnolo


Persoonallisen oloinen partakarvakoira. En ole tutustunut rotuun pintaa tarkemmin. Luin Yhteishyvä-lehdestä jutun Siiri sienikoirasta ja olin aivan myyty! Pidän kaikista roduista jotka voivat ja saavat nykypäivänäkin käyttää luontaisia taitojaan ihmisen kanssa tapahtuvaan työskentelyyn.

5. Kultainennoutaja


Kultsit löytävät paikkansa minun listastani. Tämä juontaa juurensa jo lapsuuteen missä olen syöttänyt salaa sukulaisten Kamua sekä Hetaa. Kultaisetnoutajat ovat kilttejä, lempeitä ja onnellisia hössökorvia. Rakas Eppulimme näyttää eniten kultaiseltanoutajalta vaikka rotumiksauksesta löytyy myös labbista ja partacollieta. En pitäisi mahdottomana, että meillä joskus olisi kultsikakara. Se vaan on sellainen perusperhekoira. Emme kuitenkaan ennen Almaa suunnitelleet missään vaiheessa vakavasti ottavamme kultaistanoutajaa. Edin takia siihen olisi kohdistunut niin paljon tiettyjä odotuksia. Myöskin rodun ikuisesti palveleva luonne on joskus rasittava.

6. Labradorinnoutaja


Labbikset menevät samaan kastiin kultaistennoutajien kanssa. Erityisesti olen ihastunut suklaanruskeaan väriin! Ja labbisten häntiin! Ne ovat sellaisia sikaripötköjä. Oikeita meloja! Sitten kun yleisesti iloisena labbiksen häntä heiluu kokoajan niin ne ovat vielä ihanempia! Tulen hyvälle tuulelle pelkästään niiden heiluvien pötköhäntien ajattelemisesta. :D Suurin tuomittava virhe labradorinnoutajissa on se, että ne syövät kaiken. Ihan kaiken.

7. Welsh Gorgi


Gorgit ovat pötkömäisiä töppöjalkoja varustettuna isoilla korvilla. Ne ovat sympaattisen näköisiä. En ole tutustunut koiran luonteeseen syvemmin. Asuinalueellamme muutti tämän vuoden puolella vauvagorgi, joka sai minulta aina ihastuneita huudaksia aikaan kurvatessani autolla ohi.

8. Petit basset griffon vendéen


Persoonallisen oloinen ja mäyräkoiramainen koira. Voisin tutustua tulevaisuudessa paremmin.

9. Saukkokoira

Kuva: http://www.saukkokoirat.fi/ © J. Skogberg Tampere Finland

Aavistuksen tuntemattomampi koirarotu Suomessa. Minulle on tullut kuva että voisi olla mäyrkoiramainen kaveri isommassa paketissa. Haluaisin tulevaisuudessa tutustua paremmin.

10. Dandiedinmontinterrieri

Kuvat: http://www.ddtry.org/ © Minna Repo

Mäyrkoiramainen pötkäles varustettuna karvatupeella. Lisäksi hullunkurisin nimi koko koiramaailmassa! Voisin tutustua tulevaisuudessa paremmin.


Oli mielenkiintoista listata omat lempikoirarotunsa. :) Luulin aluksi, että tämähän on aivan helppo tehtävä. Kolmen ensimmäisen (mäyräkoira, ranskanbulldoggi, berninpaimenkoira) jälkeen tulikin yhtäkkiä täysin tyhjä hetki. Mistä minä oikein pidinkään? Loppu listan teko meni tiukasti miettiessä sekä googletellessa. Oli mielenkiintoista huomata listalla olevan ainoastaan kaksi isoa koirarotua vaikka vielä nykyisinkin selittelemme tutuille, että olimme ottamassa isoa koiraa, mutta sitten jotenkin mäyräkoirat vaan tulivat ja veivät mennessään.

Haastan mukaan blogit:
sekä

torstai 1. syyskuuta 2011

Päässilimäänen kakara

Alma osaa olla aikamoinen vintiö sille päälle sattuessaan. Eniten tästä on joutunut kersimään suuri määrä leluja ja sekä poloinen Eppuli. Tietysti omistajien hermotkin ovat välillä koetuksella.

"Ediediedi! Leikitään! Mä rakastan sua!"
"Suoristaisit eka ees korvas..."


"Yarrrr! Senkin Ikea Kroko! Tästä saat! Ja tästä!"
"Ai mikä on kasaritukka? Minulla on narun tappaminen kesken!"
"Ediediedi! Ihanaa! Sinä olet liikkunut! Tämä on loistava uusi paikka painia!"
"Eihh..."









"Ihanaa! Ihanaa! Leiki ny!"
 "Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?..."

"HAA! Häntä!"
"Mä en jaksaaaa!"

"Titittidii! Ihanaa kun minulla on tälläinen ystävä kuin Eppuli!"
"Pirsana, nyt alkaa pikku hiljaa mennä hermo!"

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Ylämaitokulmurit

Hei, me olemme palanneet kesätauolta! Tänään Almalla (5½kk) oli vähemmän mukava päivä. Heti aamusta alkoi kauhea täpinä ja sen pieni koira ainakin ymmärsi, että jonnekin ollaan lähdössä. Alma suunnisti häntä heiluen itse omaan kuljetuskoppaansa sillä aikaa, kun isäntäväki riensi ympäri kämppää. ("Missä on Alman rokotuskortti!") Automatka oli lyhyt ja päätyi eläinlääkärin pihaan. Voihan rähmä. Huviretkeä ei ollutkaan tiedossa vaan meille oli varattu aika ylämaitokulmahampaiden poistoon.


Perustutkimusten jälkeen Alma rauhoitettiin ja omistajat saivat jäädä seuraksi aineen alkaessa kunnolla vaikuttaa. Neidin paino on tällä hetkellä 4,8kg.


Toimenpiteen ajaksi omistajat ohjattiin odotushuoneeseen. Kokonaisuutena kertaan meni aikaa alle puoli tuntia ja kuluja tuli noin 70€. Hoitotiloissa meitä oli vastassa pökkyräinen koiraneiti. Kuljetuskopasta kurkistaa Ankka. ;)